Ensimmäiset kuvat on epäonnistuneen geokätköetsintäreissun jälkeen Nemin mentyä lepäämään lempipaikkaansa omalle rakkaalle tyynylleen. Alunperin tarkoitus oli kuvailla lumisia varusteitani harrastusblogia varten, mutta tuli otettua myös Nemistä muutamia kuvia. Tästä siis jäi kolme kuvaa julkaisuun.

Vuoden vaihteen jälkeen olemme viettäneet Nemin kanssa paljon aikaa sohvalla nauttien toistemme läheisyydestä, joten tänään päätin ottaa pari todistetta tästä ja samalla testata uuden puhelimeni kykyä toimia vähässä valossa. Salama ainakin oli sokaiseva, mutta hyviä kuvia ei oikein tullut vaan kuvat olivat aika huonolaatuisia. Ehkä käsi tärisi tai muuta vastaavaa ongelmaa, mutta sain sentään pari julkaisukelpoistakin vaikka eivät kovin hyvää tasoa edustakkaan. Puhelimena siis Nokia N900.

Klikkaamalla kuvaa näet isomman version.

Jälleen on saatu pitkä matka päätökseen, ja uusi on kohta alkamassa. Paljon on keretty kokemaan iloja ja suruja tänä vuonna, ja duuninkin menetin vielä hetkeä ennen vuoden vaihtumista, mutta eiköhän tästä selvitä. Uusi vuosi tuo toivottavasti uudet mahdollisuudet ja uuden alun meidänkin elämään. Uusia harrastuksia ainakin tulee olemaan.

Ajattelin mennä kävelyreissulle Martinlaaksoon Nemin kanssa iltasella kasin aikoihin, mutta kävelystä tulikin enemmän paniikkivetoleikki kuin normaalikävelyreissu. Vetäminen ei onneksi ollut koko aikaista, mutta selvää pientä pelkoa oli Nemissä jostain syystä havaittavissa. Häntä ei ollut koipien välissä, mutta alhaalla lähellä koipia kuitenkin koko lenkin ajan vaikka normisti se on pystyssä. Kävelimme kuitenkin kotoa Martinlaakson asemalle etsimään geokätköä, mutta paikalla oli liikaa geojästejä eikä Nemin hepuloiminen auttanut yhtään asiaa, joten päätin säästää Nemin hermoja viemällä hänet kotiin.

Kotireissusta tuli kuitenkin mielenkiintoinen, koska Nemi monesti otti joko spurttia eteenpäin vetäen minut mukaansa tai sitten meni lumikasaan turvaan ihmettelemään tapahtumia. Koitin hänen oloaan helpottaa, mutta ei näyttänyt kuulevan oikein mitään eikä luottamustakaan ollut niin paljoa, että olisin turvallisempi kuin lumikasa. Nemi koitti mennä jopa autoon matkalla, mutta kerkesin onneksi hänet kaapata ennen kuin aiheutti maalivaurioita kalliin näköiseen autoon. Pääsimme kuitenkin vahingoittumattomina kotiin eikä toivottavasti Nemi saa mitään parantumattomia traumoja tästä.

Jami puolestaan nautti Emännän kanssa Iskän ja Äipän kanssa vuoden viimeisistä hetkistä. Aluksi hän oli pelokas, mutta pienen totuttelun jälkeen Jami alkoi lumoutuneena nauttimaan taivaalla tanssivista väreistä. Rohkea poika on meidän mammanpojasta tullut. Ei voi kuin ylpeä olla tästä Martinlaakson komeimmasta colliesta.

Vuoden ensimmäiseksi hommaksi katselimme Nemin kanssa nauhoitettua suomalaista elokuvaa Petos. Leffa oli aika tylsä, mutta saimme sentään yhteistä laatuaikaa. :)

Nemin jahtausvietti on alkanut tuomaan ongelmia iltojen pimentyessä. Autot ovat uusi kiva jahtauksen ja haukkumisen kohde, joten ulkoiluttaja saa olla aina varuillaan jos autotien läheisyydessä taluttaa Nemia. Kaikki autot eivät ole kiinnostavia eikä päiväsaikaan tule niin paljoa yrityksiä kuin iltasella, mutta joku tietyissä autoissa kiinnostaa. Autot eivät ole kuitenkaan niin pakkomielle kuin puput tai oravat, joten sen suhteen ainakin on vielä toivoa. Tähän voi vain ennakolta varautua.

Nemi on myös alkanut enemmän haukkumaan muille koirille hihnassa ollessaan. Tähän onneksi riittää kun ottaa hihnasta paremmin kiinni ja komentaa neitoa lopettamaan. Joskus ennen ohitusta / näkemistä kun hyssyttelee niin ei ollenkaan ala haukkumaan. Haukkuminen ei ole rotukohtaista vaikka enemmän haukkua toisille roduille tuleekin.

Nemi on myös olevinaan niin pomoa Jamille aina joskus. Ulos lähtiessä kun pantoja pistetään niin Nemi monesti nappailee Jamin turkista, ja tätä jatkuu joskus myös rappusissa ja ulkosalla. Minusta ei koiran tule kiusata toista ilman syytä, joten olen koittanut puuttua näihin tilanteisiin. Nemi myös usein nappaa hihnasta kiinni jos juoksen enkä kävele. Koittaa kovasti pomotella, mutta olen koittanut aina näyttää kuka se pomo onkaan. Ihmettelen vain miten edellinen omistaja on yli vuoden verran pärjännyt ilman kuria.. Nemi pysäyttää myös Jamin aina joskus juoksusta. Tarkka neitomme haluaa pitää siis jonkinmoista kuria yllä ja kaiken pitää toimia aina kuin ennenkin?

Säiden huonontuessa ei lähiaitauksellamme ole enää ollut pahemmin muita koirakkoja, joten käynnit siellä ovat vähentyneet. Onneksi kuitenkin Nala emäntineen käy yhä säännöllisesti, ja satumme jopa aina joskus samaan aikaan paikalle.

Viime reissulla olimme Nemin ja Jamin kanssa käyneet jo kävelemässä ja kävimme myös aitauksen edustalla katsomassa jos joku olisi paikalla, mutta koska ketään ei ollut niin päätimme, tai ainakin minä päätin, että lähdetään sitten kohti kotia. Vastaamme tuli Nala emäntineen, joten päätinkin viedä koirat nauttimaan vähän painimisesta ja juoksemisesta.

Heti Nalan ohittaessa meidät alkoi Jami vetämään ja haukkumaan. Mitään ei kuunnellut enää vaan ainoastaan nainen oli hänen ajatuksissaan. Nalalla mahdollisesti piakkoin alkamassa juoksut, joten mahdollisesti siitä tämä reaktio. Jami piiritti neitoa koko ajan, ja muutaman kerran selkäänkin meinasi kiivetä, mutta onneksi tottelee heti kun asiasta sanoo. Ja kun neito ei huomioinut tarpeeksi niin piti alkaa näykkimään korvaa ja tassua. Pistivät kunnolla painiksikin.

Nemi halusi leikkiä kepillä ja Nala tietenkin tästä myös innostui, mutta Jamin kosiskeluyritykset pilasivat juoksuleikit kokonaan. Nala ei saanut hetkeäkään olla rauhassa vaan innokas kosija yritti tehdä parhaansa. Tällä kertaa Jami ei kuitenkaan saanut vastakaikua.

Lähdön hetkellä tuli taas kova suru, koska ei millään olisi rakkaasta halunnut erota. Monesti katsottiin taakse, ja mietittiin kuinka ihanaa olisikaan vielä saada hetken haistella tuota upeaa neitosta. Jos vielä hetken saisi peuhata hänen kanssaan..

Tällä kertaa kosiskeluyritykset olivat jo tavallista pahempia. Tyypillinen mies tuo meidän Jami kun ei muuta ajattele kuin naisia.