Koiramme ovat tutustuneet moniin uusiin ihaniin kamuihin sekä Pitkäkoskella että lähiaitauksellamme. Vauhtia on piisannut ilman ongelmia, joten molemmat koiramme ovat päässeet nauttimaan sosiaalisesta elämästään. Perheemme on saanut lisäeloa lainatusta autosta, koska se mahdollistaa useat reissut Pitkäkoskelle, shoppailemaan, leffaan ja missä kaikkialla muualla olemmekaan käyneet.

Jamista on tullut rohkea ja seurallinen gigolo, joka koittaa kiivetä nuorempiensa selkään alistaakseen eikä paljoa muuta nykyään mietikkään enää aitauksella. Tiettyjen koirien perässä juoksee koko ajan eikä lopeta ennen kuin kohde kunnolla haukahtaa. Samaa kokoluokkaa tai pienempien päälle vain uskaltaa, ja jopa uroksia on alkanut alistamaan.

Jami myös uskaltaa Pitkäkoskella lähteä muiden mukana kiertämään aitausta, ja tänään hän jopa juoksi koko aitauksen yksin ympäri. Herra Hienohelma kun on niin ei kovin usein ojien mutavellissä käy itseään likaamaassa vaan mieluiten pysyttelee joko aukealla tai polulla seuraten muiden tekemisiä tai yrittäen alistaa muita.

Nemi taas on yksi pahimmista kahlaajista koko Pitkäkosken aitauksella, koska joka ikinen kerta kun siellä käymme niin kaikki mahdolliset ojat pitää käydä tarkastamassa eli tuloskin on sen näköistä. Mustassa koirassa ei onneksi näy kaikki se lika, mutta haju ja märkyys paljastaa. Yleensä Nemi päätyykin suihkuun aina reissun päätteeksi.

Outoa koiriemme käytöksessä on se, että Nemi on alkanut olemaan enemmän meidän seurassamme kun taas Jami lähtee mieluusti muiden mukaan. Tokihan Nemi juoksee ympäri aitausta muiden koirienkin kanssa, mutta usein myös jää meidän lähistölle tekemään omiaan kun muut lähtevät kiertämään aitausta, ja sitten taas leikkimään kun kaverit saapuvat reissultaan.

Jamin käytöksessä on outoa myös se, että hän ei enää aitauksella useinkaan kuuntele kun kutsutaan vaikka herkkujakin olisi näkyvillä. Ongelmaa tulee myös kotosalla hänen saadessa luun palasen kaluttavakseen, koska ei haluaisi antaa sitä pois edes meille (esim. kun ollaan ulos menossa niin luuhan jää kotiin). Kaikesta muusta luopuu sovinnolla, mutta luusta pitää taistella loppuun saakka. Koulutusta pitää siis parantaa ja lisätä ainakin näissä asioissa..

Lisäksi joskus aamusella Jami jättää ruokansa syömättä vaikka vien Nemin aina toiseen huoneeseen hänen ollessa valmis. Meillä tarjotaan molemmille koirille kahdesti päivässä ruokaa, joten jos ei aamupala kelpaa niin saa odotella illallista. Syömättömyyden syy on epäselvä, mutta iltasella yleensä maistuu. Kasvattajan suosituksesta 1st Choicea ja aina joskus jotain siihen lisäksi.

Asiasta toiseen eli kovasti ihmettelen miksi koiran omistaja tulee hienoissa kuteissa Pitkäkosken kaltaiselle isolle aitaukselle vaikka hyvin tietää, että siellä on aina paljon koiria eikä niistä kaikista tiedä kuinka innokkaita ovat pusuttelemaan. Valkoiseen pusakkaan jäi hienot jäljet kun Nemi päätti hypätä pusuttelemaan mutavellikahlausten jälkeen mistä sitten tietenkin seurasi läksytystä minulle vaikka olin varoittanut ja kertonut miten voi välttää pusutteluksi joutumisen. Edelleen siis Nemi pusuttelee aina joskus vaikka selvästi onkin vähentynyt. Minun päälleni hän ei enää hyppele, ja emäntä joutuu kohteeksi harvoin. Oppinut kotosalla, että turha tuommoista tehdä kun ei saa huomiota tai pistetään vain istumaan.

Nemin toinen ongelma on hihnassa vetäminen, mutta siihenkin olen puuttunut sekä koirakirjojen että telkusta tulleen Hännän heiluttajat -ohjelman ohjeiden mukaisesti. Tuloksia on tullut sillä Nemi harvemmin vetää enää aamusella vaikka päivällä moista sattuukin vielä. Nemin ja Jamin kulkiessa yhdessä vetäminen on normaalia, koska Jami kulkee fleximissä kun taas Nemillä on normaali hihna ja tiukka kuri. Luulen tuon vetämisen parantuvan kun saisi paremmin kontaktia hihnalenkillä kun tällä hetkellä Nemi lähinnä menee hajujen perässä joko edessämme, sivullamme tai hihnaa seuraillen välittämättä ulkoiluttajasta ellei ole namia näkyvillä (silloinkin seuraa namia, mutta ei ulkoiluttajaa).

Vaikka olenkin tiukka tottelemisen suhteen niin palkitsen myös koirani hyvästä toiminnasta hellimisellä ja herkuilla. Minusta johtajan ei tule olla pelätty vaan kunnioitettu ja reilu alaisiaan kohtaan. Totteleminen edistaa yhteiselon ihanuutta ja turvallisuutta.

Upein tilanne vähään aikaan on ollut se kun Nemi pääsi karkuun kun otimme hänet ulos autosta, mutta tuli takaisin yhdellä pyynnöllä. Tapaus sattui tullessamme Pitkäkosken aitaukselta kotiin Nemin nähtyä lintuja mitä tietenkin piti päästä jahtaamaan. Ensimmäisellä karkauksellaan hän lähti jatkamaan seikkailuitaan, mutta tällä kertaa tuli suoraan luokseni ensimmäisestä pyynnöstä. Todellinen onnistuminen, todellinen voitto! Tälläisessä hetkessä huomaa saavuttaneensa jotain. :)

Loppujen lopuksi olen todella tyytyväinen perheeseeni ja tämän hetkiseen elämääni. Minulla on ihana emäntä (vähän turhankin usein asiasta kerron), ihanat koirat ja vakioduunia vaikka tunnit vaihteleekin hyvästä huonoon. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut kaikkea tätä todeksi, mutta todella upeaa saada elää näiden ihanien tapausten kanssa. RAKASTAN TEITÄ TOSI PALJON! :}

Lähdemme emännän kanssa lauantaina viikoksi Roomaan eikä mikään ole vielä valmiiksi mietittyä. Nähtävyyksistä emme paljoa tiedä, emme tiedä missä haluamme käydä ja kaikki on vielä pakkaamatta. Noh, onhan tässä vielä hyvin aikaa koittaa tutustua Rooman nähtävyyksiin ennen kuin sinne lähdemme, ja toivottavasti saamme laukkummekin pakattua ettei tule viime hetken stressiä kuten minulle usein sattuu. Ainakin on jo hommattu kyyti lentokentälle ja majoituspaikka Roomasta..

Mielenkiintoisen matkasta tekee emännän “pienoinen” lentopelko, mutta pitkällisen harkinnan ja asioiden tutkinnan jälkeen sentään lupautui mukaani lähteä. Hänen vuokseen jouduin järjestämään lennot Finnairin koneille molempiin suuntiin vaikka Poptravelin voitto oli tarkoitettu käytettäväksi hiukan eri tavalla. Pääasia kuitenkin, että sain emännän mukaani kuher..öö..lomareissulle.

Majapaikkana Roomassa toimii Aurora Garden Hotel, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä keskustasta. Ei ehkä hienoin, mutta luulen saavani rahoilleni vastinetta. Alunperin hinta olisi ollut 382 euroa, mutta alennuksien kanssa maksoin vain 280 euroa viikosta. Kun miettii tuota hintaa koko matkan “pakolliseksi kuluksi” niin minusta kohtuullisen halpaa. Päälle sitten sapuskat (aamupala hotellin puolesta) ja muut ostokset.

Kamerani, Olympus E-420, on tietenkin mukanamme reissulla, joten luultavasti matkasta jää paljon muistoja myös kuvien muodossa. Kuvat julkaistaan vähemmän tunnetussa galleriassani nimeltä Freak Show > Matkailu. Saavumme reissulta 11.07., mutta kuvia tuskin kannattaa odottaa ennen seuraavaa viikonloppua.

Hyvää kesää kaikille, ja toivottavasti lomanne ovat aurinkoiset!

Alla Youtubesta löytynyt video mikä esittelee osan Rooman nähtävyyksistä.

Halusin järjestää yllätyksen emännälleni joten päätin tiskailla, siivoilla ja pestä pyykkiä hänen ollessaan duunissa. Ajattelin vielä lopuksi käydä kaupassa, että kerkeäisin tehdä jotain ruokaa hänelle kun nälkäisenä saapuu duunista.

Ajatus oli suloinen, mutta tämä päivä oli myös taloyhtiömme lukkojen vaihtoon varattu eli meidänkin lukkomme vaihdettiin tänään. Työntekijä vielä muistutti ottamaan uuden avaimen mukaan, ja tokihan kauppaan lähtiessäni avaimen pussista otinkin. Emännällä oli vielä vanha avaimemme, joten minun tulisi olla kotosalla hänen saapuessaan töistä.

Kauppareissu sujui hienosti, ja aikaa ruoan laittamiseenkin vielä oli hyvin, joten yllätys olisi täydellinen. Kotiovella ihmettelin kovasti kun ei uusi avain sovikkaan asuntomme oveen, ja huomasin ottaneeni pussista ainoan avaimen joka ei sovi meidän oveen eli ns. “emännän avaimen” mikä sopii vain talomme yhteisiin tiloihin.

Kaikki asuntomme avaimet olivat siis sisällä pussissa työpöydälleni, koirat sisällä ja minä kauppakassien kanssa ovemme ulkopuolella.. Noo, jos vaikka soittaisi talonmiehelle, ja käytävän seinästä poimin numeron minne soittelin kysellen talonmiestä, mutta numerosta vastannut vain yhdisti puhelun seuraavaan paikkaan mistä taas yhdistettiin seuraavaan paikkaan. Esitettyäni asian monteen kertaan monelle eri ihmiselle niin sain vihdoin talonmiehen langan päähän, ja hän lupasi tulla avaamaan oven niin pian kuin mahdollista.

Tässä välissä olikin hyvä soitella emännälle joka oli jo tulossa kotia kohti, että kävisi automaatilta hakemassa hiukan rahaa jos vaikka talonmies pyytää avausmaksua. Emäntä saapui paikalle ennen talonmiestä, ja siinä sitten yhdessä ihmeteltiin kauppakassien vieressä tapahtunutta. Emäntä osasi arvostaa tapahtunutta rankan duunipäivän jälkeen kun on kova nälkä ja pitäisi suihkuun päästä.

Noin kymmenisen minuuttia odottelua emännän kanssa ennen kuin talonmies pääsi paikalle vain todetakseen, että uutta avainta ei vielä ollut laitettu päivystysnippuun eli talonmies joutui palaamaan toimistolle hakemaan toisen avainnipun minne oli uusikin yleisavain jo laitettu. Lisää odottelua siis luvassa.

Lopulta pääsimme kotiin eikä tarvinnut edes avausmaksua maksaa, mutta lahjoitimme päivän Iltasanomat hänelle hyvästä työstä.
Vanhuus tuo hajamielisyyttä asioiden unohtamisen lisäksi. Näin meidän perheessä taas sekoiltiin, mutta ainakin oli yllätystä kerrakseen. :>

Pitkäkosken koira-aitausta ei voi kyllä liikaa ylistää, koska se on ison kokoinen ja maastotyyppi vaihtelee peltomaisesta rehevään kasvistoon. Ojissa on aina vettä, joten siellä on kiva käydä vilvoittelemassa kuumana päivänä rankkojen juoksujen välissä. Koiriakin paikalla on yleensä aina tarpeeksi kuten myös tänään oli kun siellä kävimme päivällä. Nemi sai juoksennella monien koirien kanssa, ja painikavereitakin löytyi, joten erittäin hieno päivä hänelle ainakin. Illalla lähiaitauksellamme tapasimme vielä Codelin, puolivuotiaan alaskanhuskyn, jonka kanssa piti juoksennella monesti aitausta ympäri sekä painia oikein kunnolla vaikka virtaa ei olisikaan enää päivän juoksemisen jälkeen moiseen riittänyt. Hiukan laiskan näköistä toimintaa ensimmäisten spurttien jälkeen. :]

Suuri ihmetyksen aihe oli Jamin juokseminen muiden koirien kanssa vapautuneesti ja innoissaan, koska kovin harvoin hän uskaltaa kauas meistä ja vielä harvemmin saa hyviä leikkikavereita. Jami on ollut kovin varovainen sen jälkeen kun isot pahat uroskoirat ovat häntä höykyttäneet, mutta narttujen kanssa on asiat (tietenkin) paremmin sujuneet. Tälläkin kertaa juoksukamuina oli muutama neitonen Pitkäkosken aitauksella sekä illalla koitti kovasti päästä Nemin ja Kodelin leikkiin mukaan. Urheasti ja rakkauden viemänä Jami koitti useasti nousta ihailemiensa neitojen selkään, mutta neidot olivat nopeampia ja ovelampia.. Uskalsi jopa Codelin haastaa muutamaan kertaan vaikka hän onkin uros.

Alaskanhusky aiheutti kovasti mietintää, koska en voinut millään uskoa sitä viralliseksi roduksi vaikka Emäntä niin väittikin, ja uhosi todistusta koirakirjoista. Suomen Wikipedia ja Kennelliiton ylläpitämä KoiraNet-tietokanta ei ainakaan kyseistä rotua tunnista viralliseksi, joten taidanpa olla oikeassa. Wikipedian mukaan alaskanhuskyn jalostukseen on käytetty siperianhuskyä, greyhoundia ja lintukoiria mikä tekee alaskanhuskysta nopeita ja erittäin kestäviä keskipitkillä ja pitkillä reissuilla. Jalostuksen tärkein päämäärä on mahdollisimman suuri nopeus eikä ulkonäöllä ole niinkään väliä, joten tästä syystä tämän rodun edustajat ovat monen muotoisia ja kokoisia. Korjatkaa toki jos olen väärässä..

Citypuput ovat edelleen suuri ongelma Nemin kanssa, koska Nemin suonissa virtaa metsästäjän veri. Aina kun saa hajun pupusta tai oravasta niin kuulo menee lukkoon eikä kaveri näe muuta kuin kohteensa. Kävimme tutustumassa citypupujen elämään teollisuusalueella missä niillä tuntui olevan joku juoksukilpailu meneillään. Nemistä tuli ihan sekainen samantien kun pupuja näimme eikä kaveria helposti pidetty aisoissa kun riistavietti voittaa. Joku metsästäjä olisi voinut saada tästä todella hyvän koiran metsälle..

Siitä Jamin rullaluistintapauksesta mainittakoon, että olimme tulossa lähiaitaukseltamme kotia kohti kun rullaluistelija keppeineen viuhahti koiriemme edestä minkä jälkeen Jamille iski paniikkikohtaus, ja kaveri alkoi vetämään pois tapahtumapaikalta kohti ajotietä. Suojatien toisella puolella Emäntä rauhoitti koiraa minkä jälkeen he palasivat yhdessä katsastamaan tapahtumapaikan uudelleen. Ei tietääksemme jäänyt mitään traumoja noistakaan, mutta tilanne yllätti.

En ole reilun kahden kuukauden aikana nähnyt kertaakaan Nemin nukkuvan oikeasti. Ohi kun nukkumapaikasta menee niin simmut seuraavat tarkasti ellei jaksa/viitsi nousta kohdehenkilöä seuraamaan.

Eräänä päivänä lähimenneisyydessä Emäntä totesi minun masuni näyttävän samalta kuin raskaana olevalla miehellä (dokumentti ohjelmassa 45 minuuttia), joten tästä hetkestä päätin alkaa kuntoilemaan ja tavoitteena olisi saada itseni hyvään kuntoon vuoteen 2011 mennessä. Pitäisi aktivoitua tekemään vanhaa kunnon 50/50/50/50-sarjaa ja syömään hiukan terveellisemmin. Viimeisen mittauksen mukaan painoa oli jo noin 72 kiloa eli reippaasti on tullut muutamassa vuodessa kiloja. Tavoitteena olisi 60-65 ja masun tilalle vähän lihaksia. :}

Näyttäisi muuten olevan 14 päivää vuoden kohokohtaan, joten onhan kaikki jo alkaneet kerätä lahjarahoja? Tänä vuonna ei juhlista vielä tule kovin suuria (jos juhlia edes tulee), mutta vuonna 2011 pidämme isot kekkerit kun kympit taas paukkuu. Sitten lähteekin kutsua kaikille kamuille, ystäville, perheelle ja muillekkin tutuille. Siihenkin toki kannattaa jo alkaa säästämään.

Loppukirjoituksena voisin selventää puuttuvan blogimerkinnän taustaa mitä aktiiviset lukijammekin on varmaan miettineet. Kirjoitin 27.05. kertomuksen Pitkäkosken reissusta, Jamin rullaluistin pelosta ja tukehtumisestani mehuun, mutta entinen palveluntarjoajamme EWH Solutions (EdullinenWebhotelli) päätti tuhota jotain tietokannoista eikä varmuuskopiotakaan heiltä saanut, joten tuo merkintä katosi lopullisesti eikä sitä enää mitenkään takaisin saa. Lisää heistä voi lukea täältä.

Tänään on se suuri päivä kun vuoden 2009 Eurovisionin voittaja selviää.
Kuka onkaan paras 25 kilpailijasta?

Perheemme lähti juhlistamaan Eurovisionin finaalia Kannistoon Emännän vanhempien luokse missä ohjelmassa on grillausta, hyvää ruokaa ja paljon ulkoilua. Nemi oli pihalla 15 metrin hihnassa ja Jami juoksenteli vapaana kiusaten aina välillä Nemiä juoksemalla läheltä ohitse haastaen. Kun Jami tietää Nemin olevan kiinni niin silloin hän aina juoksentelee lähellä ja esittelee keppejään. Tänään kuitenkin Nemi saalisti Jamilta neljä keppiä ja selätti pojan useasti vaikka oli kiinni pihalla koko ajan.

Jamin tottelemattomuus vain jatkuu, ja tänään hän meni tien yli tervehtimään naapuria kielloista huolimatta. Mitään vaaratilanteita ei ollut eikä naapurikaan pahastunut, koska oli Jamin vanha tuttu vaikka Jami tuntuikin miestä vähän arastelevan. Emäntä sitten meni Jamin hakemaan ja naapurille juttelemaan minkä jälkeen Jami kiinnitettiin 7 metrin fleksimiin, että ei uudelleen lähde vaeltelemaan. Sitten vain vaellusta grillipaikan ja takapihan välillä hakien puukalikoita Iskän pussista mitkä Nemi tietenkin aina omi vieden ne omalle paikalleen takapihalle minne Jami ei fleksimin takia enää päässyt. Reilu meininki ja silleen..

Tarjoilussa ei ollut puutteita sillä grillattua lihaa ja kasviksia sekä perunoita salaatilla oli jokaiselle tarpeeksi, ja jäi vielä ylikin. Juomana tietenkin Emännän pyynnöstä Pepsi Maxia meille nuoremmille vanhempien juodessa alkoholipitoisia juomia. Kaunis kesäilta vaikka varjossa olikin jo hiukan viileää. Koirat kun eivät osanneet olla kiltisti niin Jami passitettiin sisälle nukkumaan ja Nemin hihnaa lyhennettiin niin ettei päässyt enää pöydän viereen syömistä häiritsemään. Heitin sitten hänelle kebakostani jämät kun niin kiltisti kahteli kauempaa. :)

Astiat kun saatiin kerättyä niin toimme Neminkin sisään, ja keräännyimme olohuoneeseen odottelemaan illan kohokohtaa. Biisikärpänen ja Kettu jouduttiin kärsimään ennen kuin päästiin itse asiaan - sipseihin ja Eurovisioniin! Illan aikana tuli ryypättyä oikein kunnolla sillä kaksi pulloa puolentoista litran Pepsi Maxia katosi parempiin suihin.

Hienoja esityksiä olivat kaikki vaikka monilla tuntuikin olevan vähän liiankin samanlainen teema eikä lavaesiintyminenkään ollut kaikilla kovin kummoistakaan. Osassa esityksistä oli myös ns. “pakollinen kiintiö” miehiä tai naisia ilman mitään todellista tarvetta heille. Suomen Waldos People oli minusta yksi parhaimmista, mutta Suomen edustaja jäi listan viimeiseksi Norjan Alexander Rybakin tehdessä uuden ennätyksen 387 äänellä. Norjan esitys oli persoonallinen ja hyvä, eikä mitään tusinatuhkaa.

Lopulta kotiin päästyämme koirat ja Emäntä vaipuivat nopeasti uneen rankan päivän jälkeen Isännän saapuessa tietokoneelle kellosta välittämättä kuten aina. Koirat keräsivät ennätysmäärän rapsuttelua ja silittelyä päivän aikana minkä lisäksi ulkoilua oli ollut monia tunteja. Liikaa oli tullut syötyä sipsejä, koska masu oli jälleen vähän sekaisin, mutta muuten todella mukava iltapäivä perheen parissa eikä yhtään mieltä paina Suomen huonous noissa kisoissa. :)

Alla on Youtubesta löytynyt Eurovision voittajabiisi.