Ensimmäinen viikko on tänään tullut täyteen, joten kerrataanpas menneen viikon tapahtumia.

Ensimmäiset päivät menivät lähinnä levätessä ja tutkiessa, mutta vähitellen päästiin vauhtiin. Hihnakäyttäytymistä ja luoksetuloa on harjoiteltu samaten kuin myös ulkoilun jälkeen kuivaamista ja vapaana liikkumista. Kolmesti Jami pääsi vierailemaan Emännän vanhempien luona missä sai isolla pihalla tutustua kivoihin hajuihin sekä katsella pupujen ja marsujen toimintaa. Jami on myös kokenut hepulijuoksukohtauksia ulkosalla sekä taputtanut tassulla Emännän jalkaa ja Isännän päätä.

Ensimmäisinä päivinä hihnakäyttäytyminen oli kauhiaa ja Isäntää piti haastaa koko ajan, mutta vähitellen alettiin oppia miten sitä pitää kulkea. Jami vähän aristi Isäntää pari päivää, koska Isäntä oli ilmestynyt yllättäen pelastamaan Emännän puremiselta tjs ja joutunut kouluttamaan muutamia ikäviä asioita. Suurin ongelma tällä hetkellä onkin kaiken pureminen, mutta sitäkin tuntuu tapahtuvan vain Emännän seurassa pääasiassa. Monia erilaisia keinoja olemme kokeilleet, mutta ei kaveri tunnu tajuavan vain.

Viikko on siis mennyt hienosti, ja koiruli tuntuu tajuavan uuden perheensä sääntöjä jonkun verran. Luokse tuleminen onnistuu useimmiten pyydettäessä ja ulkona olevia rappuja menee itse vaikka vierestäkin pääsisi nurmikkoa pitkin, hiukan pitempiä aikoja jaksaa olla ulkonakin. Pääasiassa koira saa itse tutkia alueita, mutta hihnassa kävelyäkin on harjoiteltu. Sisälle kakkimista ei tapahtunut kuin kerran, mutta pissimistä senkin edestä vaikka kaksi viimeistä yötä onkin ollut vahingottomia.

Valitettavasti kamera on ollut latauksessa, joten emme saaneet eiliseltä reissulta kännyllä kovinkaan hyviä kuvia, joten joudutte tyytymään vain videoon. :)

Jamin ensimmäinen yö meni eteisessä yksin Emännän nukkuessa makuuhuoneessa ja Isännän säätäessä webbisivujaan  olkkarissa. Aamulla olkkarin oven avattuani Jami tassutteli sisään ja siihen lattialle sitten päätti pissit päästää vaikka löytyi eteisestä toinenkin lätäkkö. Siitä sitten Jami jatkoi aamupalalle ja Emäntä siivoushommiin.

Oikein mukavasti siis alkoi tämä meidän yhteinen toinen päivämme.

Mielenkiintoista toimintaa oli kuitenkin luvassa koirulille, koska nukkumisten ja lenkkien välissä sai tutustua uusiin ihmisiin – Emännän vanhempiin ja siskoon miehineen. Äippä toi kunnon Hesburger -ruoat vaavin kunniaksi koko perheelle, ja hetken koirulia seurattuaan hän syvästi tykästyi vaaviin eikä olisi malttanut millään kotiin lähteä ilman koirulia.

Koiran kanssa vielä iltasella vähän opiskeltiin rappusia menemään ylöspäin, ja voitettiinkin jopa yksi monien mietintöjen jälkeen. Viimeinen rappu ennen tasannetta ja kotiovea oli suuri saavutuksemme!

Isäntä meni aikaisin nukkumaan, mutta heräsi yhdentoista aikoihin pirteän koirulin telmimiseen ja lehtien kanssa riehumiseen, joten hän päätti lähteä tekemään päivän viimeisen lenkin. Reissu oli opettavainen koiralle, koska Isäntä ei pidä hihnassa riehuvista koirista ja Jami jostain syystä veti itseään pois päin kun jäi  vähän jälkeen, ja tämä tapahtui vain Isännän kanssa, koska aiemmin on ollut samaa ongelmaa. Asiaan piti saada muutosta, joten Isäntä alkoi vähitellen opettamaan koiraa siihen, että kun mennään niin mennään eikä meinata. Lähtiessä matkaan Isäntä aina sanoi ‘mennään’ ja luokse koiruli tuli usein viheltäessä ja taputtamalla reittä (huomio) minkä lisäksi joskus kutsu ‘tule’. Palkkioksi Jami sai aina paljon halimista ja silittämistä, joten toivottavasti Isännästä jäi myös hiukan kilttiä kuvaa. Samalla reissulla Jami pääsi kiipeämään kaksi viimeistä rappua kotiovelle.

Ja sitten nukkumaan, että aamulla ollaan pirteinä taas valmiina päivän haasteisiin.

Aamulla Emäntä päätti mennä hakemaan saikkua flunssan vuoksi, koska on ihan tukkoinen ja veto ihan lopussa. Saikkua tuli viikonlopun verran eli Jami ei pääsekkään vielä huomenna tutustumaan kokonaan yksin jäämiseen työpäivien ajaksi, mutta maanantaina sitten kahtellaan asiaa uudelleen.

Lääkärireissun jälkeen Emäntä lähti vanhempiensa luokse Vantaan syrjäseudulle, joka on todella hyvää aluetta koiran ulkoiluttamista ajatellen, ja Jami saikin juoksennella ulkosalla ihan vapaana ja marsujakin olisi nähnyt jos pikkuiset olisivat uskaltaaneet pois huoneestaan.

Todella hieno päivä niin koiralle kuin Emännällekkin, mutta koiruli pääsi vielä illalla yllättämään, koska jätöksiä löytyi keittiöstä ja pisuttelua tapahtui olohuoneen matolle. Tokihan Isäntä oli neuvonut poistamaan kaikki matot lattioilta, mutta kuunteleekos Emäntä koskaan Isännän viisauksia?

Lelujen retuuttamista, kenkien nauhoihin hyökkäämistä ja puremista havaittavissa.

Iltasella teimme vielä yhteisen reissun pihamaalle missä kokeiltiin pitää Jamia vapaana ja tutkimme miten hän seuraa kun kun kävelemme pois. Kokeilin myös eilisen oppeja, ja hyvin poika tuli pyydettäessä luokse.

Eiköhän tästä vielä kunnon koira saada.. :)

Suuri päivä on koittanut ja Emännän duunireissun jälkeen lähdimme kolmisteen Jamia kotiin hakemaan. Kiirusta tuntui kennelin omistajalla piisaavan, mutta kerkesi kuitenkin meille antaa kattavahkon tietopläjäyksen ja mukaan vielä paljon tavaraa ja lukemista. Tosiaankin koiriaan ja uusia omistajia rakastava tapaus tämä kennelin omistaja.

Päivän riehumisen jälkeen uni maittoi koirulille ja kivasti nukuttiin myös koko automatka kotia asti eikä reissuilun jälkeen ulkoilu kiinnostanut vaan piti Emännän sylissä kotia päästä. Pienten nokosten ja sapuskoinnin jälkeen sitten tutustuttii hiukan lähimaastoon ulkosalla, mutta lenkki oli enemmän istumista ja ihmettelemistä kuin kävelyä.

Kertokoot kuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Kumikanan kokoinen koiruli on vihdoin kotona! :)
Klikkaamalla kuvaa näet suuremman version siitä. Ihailehan meidän Ukkoa.

Ei sitä vielä oikein todeksi usko, että oma ihana vaavi on taloon tullut, mutta eiköhän tästä todellisuutta tule kun pääsee ravaamaan ulkosalla vähän väliä ja siivoilemaan sotkuja kotosalla.

Pentutestin tuloksia voisi tähän vielä pistää.
Rohkeus ja toiminta 3 (olisi saanut käyttää aluetta paremmin), Sosiaalisuus 5, Taistelutahto 4, Ääniherkkyys 3 (reagoi, mutta ei tutkinut), Käsiteltävyys 5 (hiukan dominoiva), Saalisvietti 5.

Vanhojen viestien poistuttua voisimme hivenen kertailla menneitä.

Emäntä ja Isäntä löysivät toisensa ihmeen kaupalla Isännän Suomen reissulla, jonka jälkeen kaksikko viettivät kolme seuraavaa kuukautta aktiivisesti yhteyksissä MSN Messengerin kautta. Tämän ajan aikana ei ollut kuin muutama päivä ilman keskustelua. Seurustelemaan he alkoivat 29.04.2008 ja yhteen muutto tapahtui 27.07.2008 pitkän odotuksen jälkeen.

Isäntä ja Emäntä saivat toisensa, jonka jälkeen muutto Martinlaakson isohkoon kaksioon. Hyvän kokoinen keittiö ja makuuhuone isolla olkkarilla sekä upealla lasitetulla parvekkeella. Muutto oli rankkaa kun ei hissiä talossa ollut ja kierreportaatkin vielä kiusaamassa, mutta hikeä valuen muutto saatiin valmiiksi.

Heillä on myös yhteinen unelma; uusi perheenjäsen. Kysymys ei tosiaankaan ole ihmislapsesta vaan tietenkin koirasta. Emännän suuri haave on aina ollut pitkäkarvainen collie eikä Isännällä ollut sydäntä sanoa vastaan, joten ensimmäinen koira perheeseen tulee olemaan collie.

Monia eri kenneleitä selattuamme päätimme valita paljon suosiota niittäneen ja collie-maailmasta paljon tietävän kaverin ylistämän kennelin nimeltä Black Sara’s. Pentue oli sopivasti juuri syntynyt siellä ja yksi soopeliuros oli vielä vapaana – ihan kuin juuri Emäntää odottamassa. Päätimme käydä tutustumassa kennelin omistajaan ja pentuihin minkä jälkeen päätimme valita uudeksi perheenjäseneksi koiran nimeltä Black Sara’s James Bond, jota kutsutaan Jamiksi. Äitiinkin tutustuimme.

Ensi viikolla saamme penun taloon ja eilen kävimme ostoksilla ensimmäistä kertaa. Kippoja, harja ja panta on nyt hommattu, hihna ja sapuskaa haemme myöhemmin. Luultavasti Kennelrehu saa meistä uuden asiakkaan. :)

Lupaamme ottaa paljon kuvia ja tehdä paljon kirjoitelmia ihanasta koirulistamme. <3
Perjantaina käymmä viimeisen kerran katsomassa koiraamme ennen hänen kotiutumistaan.