Jälleen vuosi takana, mutta mimmoisia muistoja siitä jäi?

Jälleen yksi harmaa hius lisää ja rypytkin alkavat jo vanhusta kiusaamaan.. Isännälle ja Emännälle vuosi 2008 oli oikein mahtava vuosi, mutta siihen sisältyi ilojen lisäksi myös suruja.

Isännän vuosi alkoi Lontoossa aupairina mikä toi mahtavia kokemuksia ja kartutti kielellisiä taitoja. Pääasiassa Isäntä piti seuraa 8-vuotiaalle pojalle sekä kokkaili ja siivosi päivittäin hänen äitinsä vuokra-asuntoa. Joskus aupair-homma tuntui tuskalta, mutta pääasiassa helppoa ja mukavaa elämää. Pääsimme Vasan kanssa jopa yöksi tiedemuseoon kun Anita oli voittanut Kultaisen lipun. Kokkasimme reissulla mönjää, tutustuimme tähtitieteeseen, teimme tieteellisiä jääkokeita ja saimme radio-ohjattavan toimimattoman Ferrarin F1-auton läksijäislahjaksi.

Isäntä ei osannut hiihtoloman aikoihin päättää olisiko jäänyt Lontooseen vai tulisiko käymään Suomessa. Emännän sisko kuitenkin juonitteli ja vietteli pahaa aavistamattoman Isännän käymään Vantaan metsikössä. Tällä reissulla Emäntä tuli pelaamaan useasti siskonsa kämpille, koska ihana Isäntä tarjosi hänelle peliseuraa. Emäntä pyysi Isäntää Korkeasaareenkin, mutta perui sitten keskiviikon treffit samana päivänä mistä syystä Isäntä murehti yksinään koko pitkän päivän. Kuitenkin Emäntä tunnusti suuret tunteensa Isäntää kohtaan minkä jälkeen Korkeasaareenkin päästiin. Ihanat peli-illat ja herkät hetket kuitenkin loppuivat kun Isännän piti palata takaisin Lontooseen. Emäntä oli varma, että Isäntä ei häntä muistaisi enää kolmen kuukauden kuluttua..

29.04. parimme päätti alkaa seurustelemaan vaikka välissä oli monia satoja kilometrejä. Kolmisen kuukautta kovaa Mesettelyä ja rankkaa arkea meni nopeasti, ja 27.07. Isäntä ja Emäntä muuttivat yhteen. Kämppä oli pieni, mutta sopu sijaa antaa.

Isäntä ja Emäntä muuttivat isompaan kämppään syys-lokakuun vaiheessa minkä jälkeen Emäntä toteutti unelmansa omasta ihanasta pitkäkarvaisesta colliesta. Koira tuli taloon 16.10.2008.

Vuoteen mahtui myös paljon surua, koska Emäntä menetti kaksi ihanaa marsuaan.
Rauha heidän muistolleen.

Kuvia Lontoon reissusta löytyy: http://kuva.salaisuus.org/matka/lontoo-2007/

James Bond sai 18.12.2008 lopulliset rokotukset ja kaikki meni hienosti.

Eilen, 19.12., Isäntä lähti Jamin kanssa liikkeelle iltapäivällä Emännän vetäytyessä nukkumaan vaikka alunperin ulkoiluttamisen piti mennä ihan toisin päin. No, Isäntä ei tiennyt minne mennä, mutta lähti lounaaseen tietä pitkin kohti metsikköä missä usein Jami on vapaanakin saanut juosta. Tällä kertaa ei kuitenkaan metsä olisi päämääränä, koska pimeässä ei voi pitää koiraa vapaana kun ei näe minne se menee jos lähtee vähän kauemmaksi.

Matkalla kohti alikulkutunnelia Jami seurasi tarkkaavaisesti vastaan tulevaa kaksikkoa, merlecollien ja hänen emäntänsä. Mukava rouva jakoi koiratietämystään innokkaasti ja koirat tutustuivat toisiinsa. Jami ei oikein tiennyt mitä pitäisi koiran kanssa tehdä, mutta rouvan päälle olisi kiva hyppiä. Viisivuotias collie otti homman rauhallisesti ja hiukan tutki, mutta ei sen kummempia. Jamissa hiukan arkuutta havaittavissa, koska aina koiran lähestyessä mentiin kauemmaksi.

Mukavan juttutuokion jälkeen sankarimme päättivät jatkaa matkaa tunnelin läpi ja oikealle kohti pohjoista. Vantaan Energian iso saasteita tuottava pytinki jäi oikealle heidän jatkaessa mäkeä alas kunnes pääsivät kääntymään oikealle eli itään päin Vantaan Energian takaosan aidan suuntaisesti.

Kääntyminen takaisin kotia kohti ei onnistunutkaan suunnitellusti (ylläri ylläri), joten Isäntä päätti jatkaa tietä kunnes oikealle kääntyminen olisi jälleen mahdollista. Kun kaikki näytti jo epätoivoiselta eksymiseltä niin vihdoin käännös kohti kaakkoa löytyi.

Näin sankarimme löysivät tutun ja turvallisen koira-aitauksen. Pitihän sitä toki mennä tutkimaan jos vaikka siellä olisi joku kotosalla vaikka kovin epäilevällä mielellä Isäntä etenikin. Löysimme alaskanmalamuuttikaksikon ja labradorinnoutajan isojen puolelta. Jami pistettiin pienten puolelle, koska Isäntä ei tiennyt miten tutustuminen sujuisi suoraan, joten koirat saivat tutustua ensin verkon läpi aidan vieressä juosten.

Vanhempi malamuutti oli kova vinkumaan mikä näytti pelottavan Jamia kovasti. Vinkuminenhan johtui siitä kun ei päässyt telmimään uuden koirulin kanssa. Jami lähestyi koiria tutkien, juoksi kauemmas ja takaisin lähemmäs.

Labbiksen lähtiessä Isäntä päätti viedä Jamin tutustumaan lähemmin malamuutteihin, mutta valitettavasti vanhempi niistä oli liian innokas telmimään ja Jami tuntui sitä peläten karkuun juoksevan, joten heidän emäntänsä päätti pistää vanhuksen autoon odottamaan. Liikuntaa Jami kuitenkin sai juostessaan ympäri aitausta eikä koskaan tullut Isännän luokse turvaan kuitenkaan vaikka häntä koipien välissä vikisten juoksikin.

Viisikuukautta vanha rauhallinen malamuutti jäi aitaukseen Jamin kanssa, mutta Jami tuntui olevan enemmän kiinnostunut koirien emännästä kuin tästä nuoresta veijarista (joka muuten taisi olla vähän mustis Jamin saamasta huomiosta kun alkoi emäntänsä housua ja hihaa vetämään). Malamuutin mennessä makaamaan Jami lähestyi varovaisesti tutkien ja nuuskien, mutta kun kaveri nousi niin otettiin taas etäisyyttä..

Lisää porukkaa tuli aitaukselle, mutta he menivät pienten puolelle, koska siellä oli 8 viikkoinen pentu vanhemman koiran kanssa. Vanhempi koira oli niin kova haukkumaan, että Jami arasti mennä tutkimaan verkon läpi uusia tapauksia, ja lopulta sitten Isäntä päätti viedä koiran kotia missä Emäntä hymisi tyytyväisyyttä kun oli hetkosen saanut olla rauhassa.

Kyllä se Isäntä ihmettelee, että mimmoisia lusmuja sitä on meille otettu. Ei se Isännän husky noin raukkamainen tapaus koskaan ollut.. Noh, tulevaisuus näyttää mitä tästä pojasta on tulossa. Monissa äänekkäissä paikoissa olemme olleet ja autonkin kyydissä usein on kaveri mennyt, joten ei pitäisi haukkumista tai vinkumista arastaa.

Matkana tuo ei ollut kuin noin 2.3 km, mutta aikaa tuhraantui reippaasti yli tunnin verran.

Kotona sitten niin kovin huomionkipeä, että oli pakko päästä syliin kun Hauskoja kotivideoita Isäntä koitti katsella Emännän komennosta. Iltasella sitten Isännän datailun katketessa vessatuokioon hän huomasi koiran makoilemasta Emännän vierestä sohvalla.

James on kovasti edistynyt rappusten kanssa, koska nykyään mennään kierreportaita alas ilman ongelmia ja ylös tuleminenkin onnistuu vaikka silloin pitääkin haistella rappuja matkalla.
Edistymisestä kertoo myös se, että nykyään ei sisälle tehdä enää pissejä vaan kiltisti odotellaan kunnes on taas aika päästä ulos. Ja silloinkin harvoin kun sisälle tehdään niin pitää tehdä kirjaimia eikä lätäkköä. Kirjaimet I, L ja M on ainakin jo havaittu muutaman viikon aikana.

Isäntä on opettanut Jamille pallon hakua, ja tämä onkin mukava leikki kotosalla. Ulkona tätä ei ole vielä kokeiltu muutoin kuin potkimalla lumipalloja ja heittämällä keppejä mitä ei tuoda takaisin. Kilisevän pallon Jami osaa tuoda takaisinkin, joskus jopa tunkee syliin asti kun haluaa jatkaa leikkiä.

Isäntä kuittaa ja katoaa.