Isäntä viettää ihanaa vapaata viikonloppuna kun Jami tulee istuskelemaan ja katselemaan anovasti Isännän työpisteen läheisyyteen. Mitä se koira taas haluaa.. No ulkoiluapa tietenkin se on vailla, joten Isäntä pistää vastahakoisesti pelin pois ja pukee päällensä oikein lämpimästi, koska lunta tulee ja viima käy.

Sankarikaksikkomme lähtivät kohti läheistä koira-aitausta missä harvoin ketään on, mutta tänään yllätyimme positiivisesti, koska paikalle saapui mies hienon kameransa ja kahden koiransa kanssa. Koirat olivat pieniä, joten Jami ei niitä pelännyt vaan alkoi niiden kanssa juoksemaan ja halusi painiakkin, mutta koska ei ymmärtänyt olevansa isompi ja vahvempi niin Isäntä päätti pistää Jamin hihnaan ja lähteä kotia.

Ennen kuin Isäntä kerkesi ulos aitaukselta niin paikalle saapui rouva sekarotuisen noin neljäkuukautisen pentunsa Vilman kanssa, joten Isäntä ajatteli katsastaa miten Jami suhtautuisi suunnilleen samaa kokoa olevaan koiraan. Jami ja Vilma olivat vanhoja tuttuja (Isäntä ei tiennyt tätä ennen juttelua rouvan kanssa), mutta viime kerralla Jami oli vähän arastellut nuorempaa neitoa eikä ollut kunnolla uskaltanut lähteä mukaan leikkiin.

Aluksi Jami oli vähän varautunut, mutta kohta koirat juoksivat ja painivat innoissaan. Jami jäi koko ajan alakynteen nuoremman neidon alistettavaksi, mutta leikki jatkui hyvissä merkeissä vaikka välillä Vilma murahtelikin. Vilma oli niin viisas leikkikamu, että antoi Jaminkin välillä olla päällä ja voittaja, joten molemmilla oli loppujen lopuksi kivaa.

Jami sai riehua aitauksella noin 30-40 minuuttia minkä jälkeen hän oli kovin uupunut. Rouva sanoi Jamin olevan ihan eri koira kuin viimeksi tavatessaan. Sosiaaliset koiratapaamiset ovat tärkeitä jokaiselle koiralle eikä mikään ihmisen tarjoama liikuntamuoto voi koskaan korvata koirien toisilleen suomaa liikuntaa.

31.12.2008 lähti Isäntä Emännän ja Jamin kanssa ulkoilemaan noin 19 aikoihin. Raketit paukkuivat joka puolella ja Jami oli vähän varautuneen oloinen. Pahimmat poksahdukset aiheuttivat hiukan menemistä vastakkaiseen suuntaan, mutta rauhallisella puheella ja rapsutuksella Jami sai hiukan luottamusta paukkuja kohtaan.

Jos Jami pelkää jotain ääntä niin yleensä Isäntä vie hänet katsomaan mistä se ääni tulee ettei sitä tarvitse enää pelätä, mutta tällä kertaa he tyytyivät vain kävelemään pikkuteitä. Isäntä halusi lähteä patikoimaan pitkää pimeää polkua, mutta valitettavasti Emäntä pakotti ryhmän lähtemään toiseen suuntaan. Noin puolisentoista tuntia tuli patikkaretkelle aikaa kun ryhmä ei saanut käyttää uudelleen jo kertaalleen käytettyä tietä.

Jami pääsi ulkosalle vielä Emännän kanssa kahdentoista aikoihin vaikka tämä perhe ei jaksanutkaan innostua enää paukuista siihen aikaan vaan menivät nukkumaan pissitysreissun jälkeen.

Isäntä kovasti ihmetteli kun mesekamu sanoi rodun (collie) olevan niin arka paukuille, että ei kannata viedä ulos moiseen meluun kun vielä karkaavat (ihan kun Isäntä ja Emäntä ei osaisi pitää koirastaan huolta). Kaveri itse pelkäsi niin omien koiriensa puolesta, että ei uskaltanut edes omalle pihalle mennä upeaa taivasta katsomaan.

Jamsku hoiti homman hienosti kotiin eikä pahemmin pelännyt räiskymitä ja paukkumista seikan jälkeen kun metakkaa oli enemmän kuin kahdentoista aikoihin. Varmaan pahimmilla paukuttelijoilla oli kotiin meno aikaisin tai paukut loppu siihen aikaan.

Uudenvuoden lupaukset

Perinteitä kunnioittaen Isäntä lupasi jälleen, että tänä vuonna ei osta ollenkaan hyvällisiä ja Emäntä lupasi herkutella vain “karkkipäivänä” joka on lauantai. Kyllähän sen arvasi, että jo kahden viikon päästä lupauksesta nämä tullaan rikkomaan.

Molemmat lupasivat myös aktivoida elämäänsä, toinen pyörällä ja toinen lihaskuntoharjotteilla. Mitä tästäkin mahtaa tulla..

Jami lupasi olla pissimättä sisälle.