Tänään on se suuri päivä kun vuoden 2009 Eurovisionin voittaja selviää.
Kuka onkaan paras 25 kilpailijasta?

Perheemme lähti juhlistamaan Eurovisionin finaalia Kannistoon Emännän vanhempien luokse missä ohjelmassa on grillausta, hyvää ruokaa ja paljon ulkoilua. Nemi oli pihalla 15 metrin hihnassa ja Jami juoksenteli vapaana kiusaten aina välillä Nemiä juoksemalla läheltä ohitse haastaen. Kun Jami tietää Nemin olevan kiinni niin silloin hän aina juoksentelee lähellä ja esittelee keppejään. Tänään kuitenkin Nemi saalisti Jamilta neljä keppiä ja selätti pojan useasti vaikka oli kiinni pihalla koko ajan.

Jamin tottelemattomuus vain jatkuu, ja tänään hän meni tien yli tervehtimään naapuria kielloista huolimatta. Mitään vaaratilanteita ei ollut eikä naapurikaan pahastunut, koska oli Jamin vanha tuttu vaikka Jami tuntuikin miestä vähän arastelevan. Emäntä sitten meni Jamin hakemaan ja naapurille juttelemaan minkä jälkeen Jami kiinnitettiin 7 metrin fleksimiin, että ei uudelleen lähde vaeltelemaan. Sitten vain vaellusta grillipaikan ja takapihan välillä hakien puukalikoita Iskän pussista mitkä Nemi tietenkin aina omi vieden ne omalle paikalleen takapihalle minne Jami ei fleksimin takia enää päässyt. Reilu meininki ja silleen..

Tarjoilussa ei ollut puutteita sillä grillattua lihaa ja kasviksia sekä perunoita salaatilla oli jokaiselle tarpeeksi, ja jäi vielä ylikin. Juomana tietenkin Emännän pyynnöstä Pepsi Maxia meille nuoremmille vanhempien juodessa alkoholipitoisia juomia. Kaunis kesäilta vaikka varjossa olikin jo hiukan viileää. Koirat kun eivät osanneet olla kiltisti niin Jami passitettiin sisälle nukkumaan ja Nemin hihnaa lyhennettiin niin ettei päässyt enää pöydän viereen syömistä häiritsemään. Heitin sitten hänelle kebakostani jämät kun niin kiltisti kahteli kauempaa. :)

Astiat kun saatiin kerättyä niin toimme Neminkin sisään, ja keräännyimme olohuoneeseen odottelemaan illan kohokohtaa. Biisikärpänen ja Kettu jouduttiin kärsimään ennen kuin päästiin itse asiaan – sipseihin ja Eurovisioniin! Illan aikana tuli ryypättyä oikein kunnolla sillä kaksi pulloa puolentoista litran Pepsi Maxia katosi parempiin suihin.

Hienoja esityksiä olivat kaikki vaikka monilla tuntuikin olevan vähän liiankin samanlainen teema eikä lavaesiintyminenkään ollut kaikilla kovin kummoistakaan. Osassa esityksistä oli myös ns. “pakollinen kiintiö” miehiä tai naisia ilman mitään todellista tarvetta heille. Suomen Waldos People oli minusta yksi parhaimmista, mutta Suomen edustaja jäi listan viimeiseksi Norjan Alexander Rybakin tehdessä uuden ennätyksen 387 äänellä. Norjan esitys oli persoonallinen ja hyvä, eikä mitään tusinatuhkaa.

Lopulta kotiin päästyämme koirat ja Emäntä vaipuivat nopeasti uneen rankan päivän jälkeen Isännän saapuessa tietokoneelle kellosta välittämättä kuten aina. Koirat keräsivät ennätysmäärän rapsuttelua ja silittelyä päivän aikana minkä lisäksi ulkoilua oli ollut monia tunteja. Liikaa oli tullut syötyä sipsejä, koska masu oli jälleen vähän sekaisin, mutta muuten todella mukava iltapäivä perheen parissa eikä yhtään mieltä paina Suomen huonous noissa kisoissa. :)

Alla on Youtubesta löytynyt Eurovision voittajabiisi.

Kesän ensimmäiset kunnon pulahdukset on sitten tehty Silvolan rannalla missä molemmat koirat kävivät kunnolla kahlaamassa, mutta eivät vielä uimaan halunneet. Ei voitu vapaana pitää, koska yleinen paikka lähellä autotietä, joten Nemillä oli 15 metrin “liina” ja Jamilla 7 metrinen fleksi. Kivasti leikkivät kepeillä ja keskenään. :)

Päätimme jatkaa uimareissulta Pitkäkosken koira-aitaukselle missä meitä odotti kaksi samojedineitosta emäntänsä kanssa. Koirat tykkäsivät riehua keskenään, ja jopa Jami uskalsi lähteä kiertämään aitausta vieraan ihmisen ja kahden koiran kanssa vaikka normaalisti ei kovin kauas omista ihmisistään lähde. Hyvää terapiaa.

Aikamme oleskeltua paikalle saapui 5 uutta samojedia, mutta mukana oli myös uroksia minkä tuloksena Nemi jatkoi heidän kanssaan riehumista, mutta Jami pysytteli Emännän kanssa.

Kolmisen tuntia reissuun meni ja koirat olivat kivasti väsähtäneet kun kotiin pääsi. Lisäilen kuvia tähän ja galleriaan jahka olemme ne itse saaneet katsastettua. Paljon meni pieleen valaistuksen takia, mutta muutamia hyviäkin tuli napattua. Kuvaaja kaipaa vielä harjoitusta..

Pitkä on aika kun viimeksi kirjoittelin, mutta hengissä ja hyvässä kunnossa edelleen kaikki olemme.

Kesä tulee vihdoin Vantaallekkin, ja olemmekin nauttineet lämpimistä kesäpäivistä sekä kävelyillä että aitauksilla. Muutaman kerran kävimme sorsiakin katsomassa lammella, mutta koirat eivät uskaltaneet veteen jos ei Jamin vahinkopulausta lasketa. Kuitenkin ajattelimme opettaa kaverit rakastamaan vettä viimeistään kun mökille lähdemme.

Yhteiselo on muuttunut arkisemmaksi eikä mitään suurempia ongelmia ole enää tullut vastaan. Koirat selvästi tykkäävät toisistaan, koska Jami nuoleskelee Nemiä aina kun Nemi änkeää hänen viereensä lepäämään. Kotosalla painivat kiltisti, mutta edelleen aitauksella joskus Nemi vähän liikaa kovistelee. Koitamme Emännän kanssa olla tasapuolisia molempia kohtaan.

Jami on alkanut tulemaan murrosikäänsä kun selvästi huomaa, että käskyt eivät mene perille enää yhtä helposti kuin ennen. Vapaana vaeltelee kauemmas eikä välttämättä tule takaisin pyynnöstä, ainakaan heti. Sopiva panta on vielä hiukan hakusessa, koska monista pannoista tämä taikuri pääsee irti päänsä muodon ja runsaan karvoituksensa ansiosta.

Jami on kokenut kolmesti kovia aitauksella kun joku kiltinoloinen koira onkin yllättäen halunnut vähän alistaa väkivaltaisesti. Mitään pahempia traumoja ei ole tullut, mutta varauksella Jami aina uusiin koiriin nykyään tutustuu. Narttujen kanssa tullaan hyvin toimeen koosta huolimatta, mutta isoja uroksia hiukan välttelee tai ainakin varmistaa kiltteyden ennen lähestymistä. On se kumma kun eivät omistajat tunne koiriensa huonoja puolia. Aina ollaan niin “Ei koskaan ennen ole..”

Jamilla on myös korvaongelma. Oikean puolinen korva on edelleen pystyssä eli luultavasti kasvattaja saa heittää hyvästit näyttelyvoitoille. Emäntä kovasti halusi tehdä asialle jotain, mutta kasvattajan neuvomaa hieromista tuskin tehtiin useasti eikä erään collieomistajan hyvien neuvojen mukaisia salvoja hankittu, joten mahdollisesti jo liian myöhäistä puuttua tuohon? Jamin elämään tuo ei vaikuta mitenkään, mutta näyttelyistä tuskin menee läpi.

Nemin hyppimistä ja vetämistä olemme koittaneet hillitä, ja hiukan tuloksiakin on tullut. Nykyään Nemi ei hypi enää minun päälleni, mutta muut joutuvat vielä tervehtiessä varautumaan elleivät halua saada loikkivaa pusuttelijaa päällensä. Hihnassa vetämistä olemme koittaneet hillitä nahkaisella kuristuspannalla ja kuonoon laitettavalla viritelmällä. Kuonopantasysteemi vaikuttaa selvästi, koska vetäminen on vähäisempää, mutta muut keinot ovat yhtä tyhjän kanssa. Jamin kanssa mennessä Nemi aina joskus kilpailee kuka saa mennä ensimmäisenä, joten vetämistä sattuu myös joskus silloin. Jamille Emäntä osti Fleksin, joten Jami saa juoksennella seitsemän metrin säteellä aika vapaasti aina kun mahdollista.

Nemi on alkanut haukkumaan monille koirille vaikka ennen tälläistä ongelmaa ei ole ollut. Aidan toiselta puolelta haukutaan aina kuten ennenkin, mutta nykyään hihnassakin joskus haukutaan muille koirille. Ongelma ei ole paha vaikka itseä hiukan tuo ominaisuus ärsyttääkin.

Koiramme tapaavat muita koiria useasti viikossa, joten heidän sosiaalinen elämänsä pitäisi olla kunnossa. Nemi tulee toimeen lähes kaikkien kanssa, mutta muutamat tapaukset ovat saaneet ärsytettyä häntä liikaa. Eniten ihmettelen sitä, että miksi siperianhusky (uros) murisee ja ärsyttää Nemiä vaikka heidän rotunsa pitäisi olla yksi rauhallisimmista, ja ihmeellisintä on se, että kaveri tulee ihan ilman syytä kiusaamaan.

Nemi tutustui myös marsuihin mistä on kuvattua materiaalia täällä. Jamia ei marsujen kanssa uskalla jättää, mutta Nemi tuli hyvin toimeen pikkuisten kanssa.

Agility on kiva laji, joten Emännän ideana oli rakentaa vanhempien takapihalle esterata, mutta kuten arvata saattaa niin homma jäi hiukan kesken. Korkeushyppyeste (vai mikäs sen nimi onkaan) saatiin rakennettua, mutta muut jäivät vain suunnitteluasteelle. Ehkä vielä joskus jatkamme rakentelua. Hyppyeste kuitenkin on toimiva, ja Jami sai kunnian sitä kokeilla Emännän ohjauksessa. Kuitenkin alkuharjoittelua voi tehdä myös Pitkäkosken ja Laajakorvenkujan aitauksilla, koska sieltä löytyy muutamia käyttökelpoisia esteitä.

Pitkäkosken aitaus on koirien unelma paikka, koska siellä on paljon tilaa juosta ja maasto on peltoista ja pusikkoakin löytyy. Ihan kuin juoksisi pelloilla ihan vapaana. Olemme käyneet siellä vasta kolmasti, mutta olemme päättäneet alkaa käymään vähintään kerran kahdessa viikossa, mutta mieluusti joka viikko. Todella upea paikka, ja minulta saisi täydet pisteet ulkoilualueena jos olisi vielä parempi valaistus. Tuolla ei oikein talvisin näe varmaan mitään iltaisin, mutta kesällä paras mahdollinen mikä on tässä lähellä. :)

Paljon uusia kuvia löytyy galleriasta ja videoita Youtubesta. Yhteiskuvista löytyy myös Emäntä kuvattuna. :)