Pitkä on aika kun viimeksi kirjoittelin, mutta hengissä ja hyvässä kunnossa edelleen kaikki olemme.
Kesä tulee vihdoin Vantaallekkin, ja olemmekin nauttineet lämpimistä kesäpäivistä sekä kävelyillä että aitauksilla. Muutaman kerran kävimme sorsiakin katsomassa lammella, mutta koirat eivät uskaltaneet veteen jos ei Jamin vahinkopulausta lasketa. Kuitenkin ajattelimme opettaa kaverit rakastamaan vettä viimeistään kun mökille lähdemme.
Yhteiselo on muuttunut arkisemmaksi eikä mitään suurempia ongelmia ole enää tullut vastaan. Koirat selvästi tykkäävät toisistaan, koska Jami nuoleskelee Nemiä aina kun Nemi änkeää hänen viereensä lepäämään. Kotosalla painivat kiltisti, mutta edelleen aitauksella joskus Nemi vähän liikaa kovistelee. Koitamme Emännän kanssa olla tasapuolisia molempia kohtaan.
Jami on alkanut tulemaan murrosikäänsä kun selvästi huomaa, että käskyt eivät mene perille enää yhtä helposti kuin ennen. Vapaana vaeltelee kauemmas eikä välttämättä tule takaisin pyynnöstä, ainakaan heti. Sopiva panta on vielä hiukan hakusessa, koska monista pannoista tämä taikuri pääsee irti päänsä muodon ja runsaan karvoituksensa ansiosta.
Jami on kokenut kolmesti kovia aitauksella kun joku kiltinoloinen koira onkin yllättäen halunnut vähän alistaa väkivaltaisesti. Mitään pahempia traumoja ei ole tullut, mutta varauksella Jami aina uusiin koiriin nykyään tutustuu. Narttujen kanssa tullaan hyvin toimeen koosta huolimatta, mutta isoja uroksia hiukan välttelee tai ainakin varmistaa kiltteyden ennen lähestymistä. On se kumma kun eivät omistajat tunne koiriensa huonoja puolia. Aina ollaan niin “Ei koskaan ennen ole..”
Jamilla on myös korvaongelma. Oikean puolinen korva on edelleen pystyssä eli luultavasti kasvattaja saa heittää hyvästit näyttelyvoitoille. Emäntä kovasti halusi tehdä asialle jotain, mutta kasvattajan neuvomaa hieromista tuskin tehtiin useasti eikä erään collieomistajan hyvien neuvojen mukaisia salvoja hankittu, joten mahdollisesti jo liian myöhäistä puuttua tuohon? Jamin elämään tuo ei vaikuta mitenkään, mutta näyttelyistä tuskin menee läpi.
Nemin hyppimistä ja vetämistä olemme koittaneet hillitä, ja hiukan tuloksiakin on tullut. Nykyään Nemi ei hypi enää minun päälleni, mutta muut joutuvat vielä tervehtiessä varautumaan elleivät halua saada loikkivaa pusuttelijaa päällensä. Hihnassa vetämistä olemme koittaneet hillitä nahkaisella kuristuspannalla ja kuonoon laitettavalla viritelmällä. Kuonopantasysteemi vaikuttaa selvästi, koska vetäminen on vähäisempää, mutta muut keinot ovat yhtä tyhjän kanssa. Jamin kanssa mennessä Nemi aina joskus kilpailee kuka saa mennä ensimmäisenä, joten vetämistä sattuu myös joskus silloin. Jamille Emäntä osti Fleksin, joten Jami saa juoksennella seitsemän metrin säteellä aika vapaasti aina kun mahdollista.
Nemi on alkanut haukkumaan monille koirille vaikka ennen tälläistä ongelmaa ei ole ollut. Aidan toiselta puolelta haukutaan aina kuten ennenkin, mutta nykyään hihnassakin joskus haukutaan muille koirille. Ongelma ei ole paha vaikka itseä hiukan tuo ominaisuus ärsyttääkin.
Koiramme tapaavat muita koiria useasti viikossa, joten heidän sosiaalinen elämänsä pitäisi olla kunnossa. Nemi tulee toimeen lähes kaikkien kanssa, mutta muutamat tapaukset ovat saaneet ärsytettyä häntä liikaa. Eniten ihmettelen sitä, että miksi siperianhusky (uros) murisee ja ärsyttää Nemiä vaikka heidän rotunsa pitäisi olla yksi rauhallisimmista, ja ihmeellisintä on se, että kaveri tulee ihan ilman syytä kiusaamaan.
Nemi tutustui myös marsuihin mistä on kuvattua materiaalia täällä. Jamia ei marsujen kanssa uskalla jättää, mutta Nemi tuli hyvin toimeen pikkuisten kanssa.
Agility on kiva laji, joten Emännän ideana oli rakentaa vanhempien takapihalle esterata, mutta kuten arvata saattaa niin homma jäi hiukan kesken. Korkeushyppyeste (vai mikäs sen nimi onkaan) saatiin rakennettua, mutta muut jäivät vain suunnitteluasteelle. Ehkä vielä joskus jatkamme rakentelua. Hyppyeste kuitenkin on toimiva, ja Jami sai kunnian sitä kokeilla Emännän ohjauksessa. Kuitenkin alkuharjoittelua voi tehdä myös Pitkäkosken ja Laajakorvenkujan aitauksilla, koska sieltä löytyy muutamia käyttökelpoisia esteitä.
Pitkäkosken aitaus on koirien unelma paikka, koska siellä on paljon tilaa juosta ja maasto on peltoista ja pusikkoakin löytyy. Ihan kuin juoksisi pelloilla ihan vapaana. Olemme käyneet siellä vasta kolmasti, mutta olemme päättäneet alkaa käymään vähintään kerran kahdessa viikossa, mutta mieluusti joka viikko. Todella upea paikka, ja minulta saisi täydet pisteet ulkoilualueena jos olisi vielä parempi valaistus. Tuolla ei oikein talvisin näe varmaan mitään iltaisin, mutta kesällä paras mahdollinen mikä on tässä lähellä. :)
Paljon uusia kuvia löytyy galleriasta ja videoita Youtubesta. Yhteiskuvista löytyy myös Emäntä kuvattuna. :)