Lähdemme emännän kanssa lauantaina viikoksi Roomaan eikä mikään ole vielä valmiiksi mietittyä. Nähtävyyksistä emme paljoa tiedä, emme tiedä missä haluamme käydä ja kaikki on vielä pakkaamatta. Noh, onhan tässä vielä hyvin aikaa koittaa tutustua Rooman nähtävyyksiin ennen kuin sinne lähdemme, ja toivottavasti saamme laukkummekin pakattua ettei tule viime hetken stressiä kuten minulle usein sattuu. Ainakin on jo hommattu kyyti lentokentälle ja majoituspaikka Roomasta..

Mielenkiintoisen matkasta tekee emännän “pienoinen” lentopelko, mutta pitkällisen harkinnan ja asioiden tutkinnan jälkeen sentään lupautui mukaani lähteä. Hänen vuokseen jouduin järjestämään lennot Finnairin koneille molempiin suuntiin vaikka Poptravelin voitto oli tarkoitettu käytettäväksi hiukan eri tavalla. Pääasia kuitenkin, että sain emännän mukaani kuher..öö..lomareissulle.

Majapaikkana Roomassa toimii Aurora Garden Hotel, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä keskustasta. Ei ehkä hienoin, mutta luulen saavani rahoilleni vastinetta. Alunperin hinta olisi ollut 382 euroa, mutta alennuksien kanssa maksoin vain 280 euroa viikosta. Kun miettii tuota hintaa koko matkan “pakolliseksi kuluksi” niin minusta kohtuullisen halpaa. Päälle sitten sapuskat (aamupala hotellin puolesta) ja muut ostokset.

Kamerani, Olympus E-420, on tietenkin mukanamme reissulla, joten luultavasti matkasta jää paljon muistoja myös kuvien muodossa. Kuvat julkaistaan vähemmän tunnetussa galleriassani nimeltä Freak Show > Matkailu. Saavumme reissulta 11.07., mutta kuvia tuskin kannattaa odottaa ennen seuraavaa viikonloppua.

Hyvää kesää kaikille, ja toivottavasti lomanne ovat aurinkoiset!

Alla Youtubesta löytynyt video mikä esittelee osan Rooman nähtävyyksistä.

Halusin järjestää yllätyksen emännälleni joten päätin tiskailla, siivoilla ja pestä pyykkiä hänen ollessaan duunissa. Ajattelin vielä lopuksi käydä kaupassa, että kerkeäisin tehdä jotain ruokaa hänelle kun nälkäisenä saapuu duunista.

Ajatus oli suloinen, mutta tämä päivä oli myös taloyhtiömme lukkojen vaihtoon varattu eli meidänkin lukkomme vaihdettiin tänään. Työntekijä vielä muistutti ottamaan uuden avaimen mukaan, ja tokihan kauppaan lähtiessäni avaimen pussista otinkin. Emännällä oli vielä vanha avaimemme, joten minun tulisi olla kotosalla hänen saapuessaan töistä.

Kauppareissu sujui hienosti, ja aikaa ruoan laittamiseenkin vielä oli hyvin, joten yllätys olisi täydellinen. Kotiovella ihmettelin kovasti kun ei uusi avain sovikkaan asuntomme oveen, ja huomasin ottaneeni pussista ainoan avaimen joka ei sovi meidän oveen eli ns. “emännän avaimen” mikä sopii vain talomme yhteisiin tiloihin.

Kaikki asuntomme avaimet olivat siis sisällä pussissa työpöydälleni, koirat sisällä ja minä kauppakassien kanssa ovemme ulkopuolella.. Noo, jos vaikka soittaisi talonmiehelle, ja käytävän seinästä poimin numeron minne soittelin kysellen talonmiestä, mutta numerosta vastannut vain yhdisti puhelun seuraavaan paikkaan mistä taas yhdistettiin seuraavaan paikkaan. Esitettyäni asian monteen kertaan monelle eri ihmiselle niin sain vihdoin talonmiehen langan päähän, ja hän lupasi tulla avaamaan oven niin pian kuin mahdollista.

Tässä välissä olikin hyvä soitella emännälle joka oli jo tulossa kotia kohti, että kävisi automaatilta hakemassa hiukan rahaa jos vaikka talonmies pyytää avausmaksua. Emäntä saapui paikalle ennen talonmiestä, ja siinä sitten yhdessä ihmeteltiin kauppakassien vieressä tapahtunutta. Emäntä osasi arvostaa tapahtunutta rankan duunipäivän jälkeen kun on kova nälkä ja pitäisi suihkuun päästä.

Noin kymmenisen minuuttia odottelua emännän kanssa ennen kuin talonmies pääsi paikalle vain todetakseen, että uutta avainta ei vielä ollut laitettu päivystysnippuun eli talonmies joutui palaamaan toimistolle hakemaan toisen avainnipun minne oli uusikin yleisavain jo laitettu. Lisää odottelua siis luvassa.

Lopulta pääsimme kotiin eikä tarvinnut edes avausmaksua maksaa, mutta lahjoitimme päivän Iltasanomat hänelle hyvästä työstä.
Vanhuus tuo hajamielisyyttä asioiden unohtamisen lisäksi. Näin meidän perheessä taas sekoiltiin, mutta ainakin oli yllätystä kerrakseen. :>

Pitkäkosken koira-aitausta ei voi kyllä liikaa ylistää, koska se on ison kokoinen ja maastotyyppi vaihtelee peltomaisesta rehevään kasvistoon. Ojissa on aina vettä, joten siellä on kiva käydä vilvoittelemassa kuumana päivänä rankkojen juoksujen välissä. Koiriakin paikalla on yleensä aina tarpeeksi kuten myös tänään oli kun siellä kävimme päivällä. Nemi sai juoksennella monien koirien kanssa, ja painikavereitakin löytyi, joten erittäin hieno päivä hänelle ainakin. Illalla lähiaitauksellamme tapasimme vielä Codelin, puolivuotiaan alaskanhuskyn, jonka kanssa piti juoksennella monesti aitausta ympäri sekä painia oikein kunnolla vaikka virtaa ei olisikaan enää päivän juoksemisen jälkeen moiseen riittänyt. Hiukan laiskan näköistä toimintaa ensimmäisten spurttien jälkeen. :]

Suuri ihmetyksen aihe oli Jamin juokseminen muiden koirien kanssa vapautuneesti ja innoissaan, koska kovin harvoin hän uskaltaa kauas meistä ja vielä harvemmin saa hyviä leikkikavereita. Jami on ollut kovin varovainen sen jälkeen kun isot pahat uroskoirat ovat häntä höykyttäneet, mutta narttujen kanssa on asiat (tietenkin) paremmin sujuneet. Tälläkin kertaa juoksukamuina oli muutama neitonen Pitkäkosken aitauksella sekä illalla koitti kovasti päästä Nemin ja Kodelin leikkiin mukaan. Urheasti ja rakkauden viemänä Jami koitti useasti nousta ihailemiensa neitojen selkään, mutta neidot olivat nopeampia ja ovelampia.. Uskalsi jopa Codelin haastaa muutamaan kertaan vaikka hän onkin uros.

Alaskanhusky aiheutti kovasti mietintää, koska en voinut millään uskoa sitä viralliseksi roduksi vaikka Emäntä niin väittikin, ja uhosi todistusta koirakirjoista. Suomen Wikipedia ja Kennelliiton ylläpitämä KoiraNet-tietokanta ei ainakaan kyseistä rotua tunnista viralliseksi, joten taidanpa olla oikeassa. Wikipedian mukaan alaskanhuskyn jalostukseen on käytetty siperianhuskyä, greyhoundia ja lintukoiria mikä tekee alaskanhuskysta nopeita ja erittäin kestäviä keskipitkillä ja pitkillä reissuilla. Jalostuksen tärkein päämäärä on mahdollisimman suuri nopeus eikä ulkonäöllä ole niinkään väliä, joten tästä syystä tämän rodun edustajat ovat monen muotoisia ja kokoisia. Korjatkaa toki jos olen väärässä..

Citypuput ovat edelleen suuri ongelma Nemin kanssa, koska Nemin suonissa virtaa metsästäjän veri. Aina kun saa hajun pupusta tai oravasta niin kuulo menee lukkoon eikä kaveri näe muuta kuin kohteensa. Kävimme tutustumassa citypupujen elämään teollisuusalueella missä niillä tuntui olevan joku juoksukilpailu meneillään. Nemistä tuli ihan sekainen samantien kun pupuja näimme eikä kaveria helposti pidetty aisoissa kun riistavietti voittaa. Joku metsästäjä olisi voinut saada tästä todella hyvän koiran metsälle..

Siitä Jamin rullaluistintapauksesta mainittakoon, että olimme tulossa lähiaitaukseltamme kotia kohti kun rullaluistelija keppeineen viuhahti koiriemme edestä minkä jälkeen Jamille iski paniikkikohtaus, ja kaveri alkoi vetämään pois tapahtumapaikalta kohti ajotietä. Suojatien toisella puolella Emäntä rauhoitti koiraa minkä jälkeen he palasivat yhdessä katsastamaan tapahtumapaikan uudelleen. Ei tietääksemme jäänyt mitään traumoja noistakaan, mutta tilanne yllätti.

En ole reilun kahden kuukauden aikana nähnyt kertaakaan Nemin nukkuvan oikeasti. Ohi kun nukkumapaikasta menee niin simmut seuraavat tarkasti ellei jaksa/viitsi nousta kohdehenkilöä seuraamaan.

Eräänä päivänä lähimenneisyydessä Emäntä totesi minun masuni näyttävän samalta kuin raskaana olevalla miehellä (dokumentti ohjelmassa 45 minuuttia), joten tästä hetkestä päätin alkaa kuntoilemaan ja tavoitteena olisi saada itseni hyvään kuntoon vuoteen 2011 mennessä. Pitäisi aktivoitua tekemään vanhaa kunnon 50/50/50/50-sarjaa ja syömään hiukan terveellisemmin. Viimeisen mittauksen mukaan painoa oli jo noin 72 kiloa eli reippaasti on tullut muutamassa vuodessa kiloja. Tavoitteena olisi 60-65 ja masun tilalle vähän lihaksia. :}

Näyttäisi muuten olevan 14 päivää vuoden kohokohtaan, joten onhan kaikki jo alkaneet kerätä lahjarahoja? Tänä vuonna ei juhlista vielä tule kovin suuria (jos juhlia edes tulee), mutta vuonna 2011 pidämme isot kekkerit kun kympit taas paukkuu. Sitten lähteekin kutsua kaikille kamuille, ystäville, perheelle ja muillekkin tutuille. Siihenkin toki kannattaa jo alkaa säästämään.

Loppukirjoituksena voisin selventää puuttuvan blogimerkinnän taustaa mitä aktiiviset lukijammekin on varmaan miettineet. Kirjoitin 27.05. kertomuksen Pitkäkosken reissusta, Jamin rullaluistin pelosta ja tukehtumisestani mehuun, mutta entinen palveluntarjoajamme EWH Solutions (EdullinenWebhotelli) päätti tuhota jotain tietokannoista eikä varmuuskopiotakaan heiltä saanut, joten tuo merkintä katosi lopullisesti eikä sitä enää mitenkään takaisin saa. Lisää heistä voi lukea täältä.