Säiden huonontuessa ei lähiaitauksellamme ole enää ollut pahemmin muita koirakkoja, joten käynnit siellä ovat vähentyneet. Onneksi kuitenkin Nala emäntineen käy yhä säännöllisesti, ja satumme jopa aina joskus samaan aikaan paikalle.

Viime reissulla olimme Nemin ja Jamin kanssa käyneet jo kävelemässä ja kävimme myös aitauksen edustalla katsomassa jos joku olisi paikalla, mutta koska ketään ei ollut niin päätimme, tai ainakin minä päätin, että lähdetään sitten kohti kotia. Vastaamme tuli Nala emäntineen, joten päätinkin viedä koirat nauttimaan vähän painimisesta ja juoksemisesta.

Heti Nalan ohittaessa meidät alkoi Jami vetämään ja haukkumaan. Mitään ei kuunnellut enää vaan ainoastaan nainen oli hänen ajatuksissaan. Nalalla mahdollisesti piakkoin alkamassa juoksut, joten mahdollisesti siitä tämä reaktio. Jami piiritti neitoa koko ajan, ja muutaman kerran selkäänkin meinasi kiivetä, mutta onneksi tottelee heti kun asiasta sanoo. Ja kun neito ei huomioinut tarpeeksi niin piti alkaa näykkimään korvaa ja tassua. Pistivät kunnolla painiksikin.

Nemi halusi leikkiä kepillä ja Nala tietenkin tästä myös innostui, mutta Jamin kosiskeluyritykset pilasivat juoksuleikit kokonaan. Nala ei saanut hetkeäkään olla rauhassa vaan innokas kosija yritti tehdä parhaansa. Tällä kertaa Jami ei kuitenkaan saanut vastakaikua.

Lähdön hetkellä tuli taas kova suru, koska ei millään olisi rakkaasta halunnut erota. Monesti katsottiin taakse, ja mietittiin kuinka ihanaa olisikaan vielä saada hetken haistella tuota upeaa neitosta. Jos vielä hetken saisi peuhata hänen kanssaan..

Tällä kertaa kosiskeluyritykset olivat jo tavallista pahempia. Tyypillinen mies tuo meidän Jami kun ei muuta ajattele kuin naisia.

Lauantaina oli isot synttäritupari pirskeet Emännän siskon ja hänen miehensä kämpillä, mutta tietenkin minun piti olla duunissa hajoilemassa koko päivä (08-20). Bileet alkoivat jo kolmen pintaan, joten tokihan ne olivat jo suurimmalta osalta ohitse kun vihdoin joskus yhdenksän kieppeillä pääsin kotia asti.

Koirat vaativat ulkoilua vaikka olin varma, että Emäntä olisi hoitanut illan ulkoilutuksen, joten päätin sitten molempien kanssa lähteä aitaukselle. Mukavaa seuraa löytyi sekä koirille että minullekkin aitauksella, joten reissu oli kaikinpuolin plussaa vaikka väsyneenä ei olisikaan enää jaksanut lähteä minnekkään. Emäntäkin tuli aitaukselle hiukan myöhemmin.

Noin tunnin päästä päätimme sitten lähteä kotia kohti, ja kaikki sujuikin hyvin kunnes Nemi huomasi jäniksen pihamme leikkialueella. Nemi tietenkin hulluna alkoi vetämään, joten ajattelin päästää kaverin jahtaamaan pupua hetkeksi. Vasta päästettyäni hihnasta tajusin, että eihän kaverilla ollut mitään heijastinta eikä edes numeroa, joten musta koira näkyy huonosti pimeässä, ja tokihan Nemi päätti lähteä kauemmas juoksemaan kivojen hajujen perässä. Emäntä jäi odottamaan kotiovelle minun lähtiessä etsimään Nemiä. Alkoi kivasti satamaankin tässä vaiheessa, mutta kiersin kertaalleen lähikorttelit tuloksetta. Nemi kuitenkin tuli takaisin samaa tietä kun oli lähtenytkin kunhan oli saanut tarpeeksi hajuistaan. Märkä koira ja märkä hihna.. :)

Hiukan aikaisemmin samalla viikolla Nemi ja Jami kävivät tutustumassa Sylviin (eri päivinä tosin), joka on Emännän siskon uusi lapsokainen. Ruttuturvaksi nimesin tämän pienoisen ranskanbulldogin vaikka omistaja ja Emäntä kovasti olivatkin vastaan. Jamin ja Sylvin tapaaminen oli enimmäkseen Jamin haukkumista kun taas Nemi otti rennosti pikkuisen hyppiessä päälle. Ruttuturpa on oikea sähköjänis miltä ei into hevin lopu kesken. Emäntä kuvasi kännykällä myös videon mikä tietenkin päätyi Youtubeen.

Viime aikoina on Nemistäkin tullut ihmisläheisempi, koska iltasella usein tulee mieluusti syliin makoilemaan. On täysin uusi juttu, että Nemi kiipeää sohvalle ja asettuu puoliksi syliini makoilemaan. Jami tekee enemmänkin sohvalla makoilua, mutta Nemi ei suosiolla ole yleensä sohvalle tullut vaan mielummin makoilee lattialla tai tyynyllä. On se ihanaa saada hetken olla kaikessa rauhassa katsoen hyvää ohjelmaa molemmat ihanat neitoset vieressäni. x)

Jamin vasemmassa silmässä on viime aikoina ollut keltaista mömmöä mikä on hiukan tavallista “rähmää” paksumpaa. Ei silmän ulkopuolella vaan silmässä. Tuntemattomasta syystä tuota tulee aina joskus yön aikana.

Lopuksi voisin kertoa vielä viime yön hassusta tapauksesta.. Olin tulossa nukkumaan noin yhdentoista aikoihin yöllä Emännän ollessa jo nukkumassa. Hän kuitenkin heräsi vessareissulleen, mutta ennen poistumistaan makuuhuoneesta hän alkoi katsella lattialle ja vaatekasaani pöydän vieressä etsien ikkunaa. Hän mainitsi monesti “nosta se ikkuna” ja “on se siinä jossain”. Tuntui olevan varma, että se löytyisi vaatekasani vierestä. Itse ihmettelin kovasti, ja kysyin onko hän hereillä mihin Emäntä vastasi “joojoo”. Lopulta hän meni vessaan hiukan suuttuneena, koska en ollut häntä uskonut. Emäntä naureskeli yön tapahtumille koko seuraavan päivän.

Jamin nimeksi valittu James Bond tosiaan sopii hänelle hyvin, koska nykyään hänellä on naisia joka tassulle ja uusia aina metsästämässä kun ohi sattuu menemään. Hormoonit hyrräävät vaikka ei vielä edes jalkaansa osaa nostaa.. Suurin kolmiodraama tapahtui vähän aikaa sitten lähiaitauksellamme kun noin viisivuotias whippet rakastui palavasti Jamiin, mutta Jamin sydän sykki bulldoggille..

Whippetin ja Jamin ensimmäinen tapaaminen meni kiihkeissä merkeissä, koska whippet oli vielä vähän kiimoissaan viimeisten juoksujen jälkeen, joten oli työntämässä peppuaan Jamin nenän eteen koko ajan tai sitten hyppimässä Jamin päälle. Jami haisteli ja nuoli hetkosen, mutta suurimmaksi osaksi vain pakeni yli-innokasta kosijaansa.

Hiukan tämän tapahtuman jälkeen aitaukselle saapui pieni ranskanbulldoggi, joka hyppäsi heti penkillä istuvien syliin turvaan vaikka hänen isäntänsä oli aivan toisessa suunnassa. Nemin kanssa ei oikein tullut toimeen vaan hänelle ärisi, mutta Jami halusi leikkiä mistä sitten jo himotkin alkoivat hyrräämään. Bulldoggin lähdettyä Jami vielä surullisena haukahti muutaman kerran perään..

Whippet tuli vastaan vielä myöhemminkin milloin leikki oli lähinnä whippetin riehumista ympäri Jamia semmoisella vauhdilla, että Jami hädin tuskin kerkesi väistelemään. Lähinnä koitti epätoivoisesti paeta yli-innokasta rakastajaansa jälleen kerran.

Näiden tapausten lisäksi eilen “aamulenkillä” nautimme hetken istuen penkillä kun ohitsemme meni neitonen koiransa kanssa. Nemi katseli hiljaa istuen, mutta Jami näki ihanan nartun mitä olisi pitänyt päästä tutkimaan tarkemmin, joten päätti surullisesti taas muutaman kerran voivotella kun kävelivät ohitsemme meidän vain istuessa.

Himoja oli jopa siinä määrin, että Jami päätti hiukan yrittää Nemiä kun hän oli juomassa vettä. Ei tietenkään Nemi siedä mitään alistamista saatikka mitään vakavampaa, mutta hieno kuva ainakin tuli aiheesta otettua – ja sopii näihin himokkaisiin juttuihinkin hienosti.

Todellinen playboy on tästä pojasta tulossa. :}

Ja sitten surullisempiin uutisiin. Nemillä tavattiin ensimmäinen punkki eilen ennen iltalenkkiä. Aika tuoreelta tapaukselta vaikutti eikä Nemiäkään mitenkään ollut näyttänyt punkin haittaavan. Saimme punkin luultavasti kokonaan pois ja Emäntä desifiointiainettakin hiukan ruiskaisi, joten toivottavasti kaikki on hyvin. Tutkimme molemmat koirat tuon jälkeen tarkasti, mutta muita pahiksia ei löytynyt. Emäntä järkyttyi syvästi ensimmäisestä tapaamisestaan tämän punkin kanssa, olisittepa vain ollut kuulemassa..

Punkki oli luultavasti tullut metsiköstä missä kävimme aamulenkillä. Nemi taas pyöriskeli tapansa mukaan maassa kun ei tykkää kuonopannasta ollenkaan. Video Nemin normitoiminnasta pannan kanssa löytyy täältä.

Muutamana kertana aitauksella olemme myös huomanneet, että Nemi ei puollustaudu normaalilla tavalla rotikkaa tai sakemannia vastaan jos ne haastavat hiukan riitaa vaan koittaa vain poistua tilanteesta häntä vähän koipien välissä. En ole ennen nähnyt Nemin pelkäävän mitään, joten tämä oli täysin uutta minulle. Mitään todellista vaaratilannetta ei kuitenkaan ollut missään tilanteessa.

Nemi on myös alkanut enemmän haukkua ja murista tuntemattomasta syystä. Kotosalla aina joskus kuuntelee ulkosalta tulevia ääniä muristen tai hinassa voi alkaa yhtäkkiä haukkumaan toiselle koiralle ilman syytä. Emme ole kannustaneet kumpaankaan. Aitauksella edelleen haukkuu aidan “väärällä” puolella olijoita, mutta joskus myös sisällä olijoita jos haluaa heidän jahtaavan, mutta usein sekin näyttää pahalle.. Tiedä tuosta sitten mitä tekisi tuon kanssa.

Ajattelin muuten aloittaa aktiivisen agility-harrastuksen Nemin kanssa, koska kaverissa on selvästi potentiaalia tähän hommaan, joten olisin enemmän kuin kiitollinen jos lukijat voisivat kertoa omia kokemuksiaan pääkaupunkiseudun agillityseuroista sekä niiden hinnoista ja tasoista. Mieluusti toki olisi hyvä jos paikka olisi Vantaan Martinlaakson viekussa.

Päivitystä 12:27:
Emäntä tarjosi aamupalaa koirille normaalisti aamulenkin jälkeen minun ollessa jo töissä. Nemi ja Jami syövät aina vieretysten, mutta Nemi hotkii ateriansa nopeasti Jamin nauttiessa hitaasti, joten tänään Emäntä sattui paikalle juuri kun Nemi oli syömässä Jamin ruokaa Jamin vain ihmetellessä vieressä. Emäntä tietenkin hermostui moisesta, ja Nemi lähti toiseen huoneeseen hyvin nopeasti. Emännän tulisuus sai Nemin menemään eteisen lattialle makaamaan ottaen oikein suloisen anteeksi-ilmeen jälleen kerran.

Pitkäkosken koira-aitausta ei voi kyllä liikaa ylistää, koska se on ison kokoinen ja maastotyyppi vaihtelee peltomaisesta rehevään kasvistoon. Ojissa on aina vettä, joten siellä on kiva käydä vilvoittelemassa kuumana päivänä rankkojen juoksujen välissä. Koiriakin paikalla on yleensä aina tarpeeksi kuten myös tänään oli kun siellä kävimme päivällä. Nemi sai juoksennella monien koirien kanssa, ja painikavereitakin löytyi, joten erittäin hieno päivä hänelle ainakin. Illalla lähiaitauksellamme tapasimme vielä Codelin, puolivuotiaan alaskanhuskyn, jonka kanssa piti juoksennella monesti aitausta ympäri sekä painia oikein kunnolla vaikka virtaa ei olisikaan enää päivän juoksemisen jälkeen moiseen riittänyt. Hiukan laiskan näköistä toimintaa ensimmäisten spurttien jälkeen. :]

Suuri ihmetyksen aihe oli Jamin juokseminen muiden koirien kanssa vapautuneesti ja innoissaan, koska kovin harvoin hän uskaltaa kauas meistä ja vielä harvemmin saa hyviä leikkikavereita. Jami on ollut kovin varovainen sen jälkeen kun isot pahat uroskoirat ovat häntä höykyttäneet, mutta narttujen kanssa on asiat (tietenkin) paremmin sujuneet. Tälläkin kertaa juoksukamuina oli muutama neitonen Pitkäkosken aitauksella sekä illalla koitti kovasti päästä Nemin ja Kodelin leikkiin mukaan. Urheasti ja rakkauden viemänä Jami koitti useasti nousta ihailemiensa neitojen selkään, mutta neidot olivat nopeampia ja ovelampia.. Uskalsi jopa Codelin haastaa muutamaan kertaan vaikka hän onkin uros.

Alaskanhusky aiheutti kovasti mietintää, koska en voinut millään uskoa sitä viralliseksi roduksi vaikka Emäntä niin väittikin, ja uhosi todistusta koirakirjoista. Suomen Wikipedia ja Kennelliiton ylläpitämä KoiraNet-tietokanta ei ainakaan kyseistä rotua tunnista viralliseksi, joten taidanpa olla oikeassa. Wikipedian mukaan alaskanhuskyn jalostukseen on käytetty siperianhuskyä, greyhoundia ja lintukoiria mikä tekee alaskanhuskysta nopeita ja erittäin kestäviä keskipitkillä ja pitkillä reissuilla. Jalostuksen tärkein päämäärä on mahdollisimman suuri nopeus eikä ulkonäöllä ole niinkään väliä, joten tästä syystä tämän rodun edustajat ovat monen muotoisia ja kokoisia. Korjatkaa toki jos olen väärässä..

Citypuput ovat edelleen suuri ongelma Nemin kanssa, koska Nemin suonissa virtaa metsästäjän veri. Aina kun saa hajun pupusta tai oravasta niin kuulo menee lukkoon eikä kaveri näe muuta kuin kohteensa. Kävimme tutustumassa citypupujen elämään teollisuusalueella missä niillä tuntui olevan joku juoksukilpailu meneillään. Nemistä tuli ihan sekainen samantien kun pupuja näimme eikä kaveria helposti pidetty aisoissa kun riistavietti voittaa. Joku metsästäjä olisi voinut saada tästä todella hyvän koiran metsälle..

Siitä Jamin rullaluistintapauksesta mainittakoon, että olimme tulossa lähiaitaukseltamme kotia kohti kun rullaluistelija keppeineen viuhahti koiriemme edestä minkä jälkeen Jamille iski paniikkikohtaus, ja kaveri alkoi vetämään pois tapahtumapaikalta kohti ajotietä. Suojatien toisella puolella Emäntä rauhoitti koiraa minkä jälkeen he palasivat yhdessä katsastamaan tapahtumapaikan uudelleen. Ei tietääksemme jäänyt mitään traumoja noistakaan, mutta tilanne yllätti.

En ole reilun kahden kuukauden aikana nähnyt kertaakaan Nemin nukkuvan oikeasti. Ohi kun nukkumapaikasta menee niin simmut seuraavat tarkasti ellei jaksa/viitsi nousta kohdehenkilöä seuraamaan.

Eräänä päivänä lähimenneisyydessä Emäntä totesi minun masuni näyttävän samalta kuin raskaana olevalla miehellä (dokumentti ohjelmassa 45 minuuttia), joten tästä hetkestä päätin alkaa kuntoilemaan ja tavoitteena olisi saada itseni hyvään kuntoon vuoteen 2011 mennessä. Pitäisi aktivoitua tekemään vanhaa kunnon 50/50/50/50-sarjaa ja syömään hiukan terveellisemmin. Viimeisen mittauksen mukaan painoa oli jo noin 72 kiloa eli reippaasti on tullut muutamassa vuodessa kiloja. Tavoitteena olisi 60-65 ja masun tilalle vähän lihaksia. :}

Näyttäisi muuten olevan 14 päivää vuoden kohokohtaan, joten onhan kaikki jo alkaneet kerätä lahjarahoja? Tänä vuonna ei juhlista vielä tule kovin suuria (jos juhlia edes tulee), mutta vuonna 2011 pidämme isot kekkerit kun kympit taas paukkuu. Sitten lähteekin kutsua kaikille kamuille, ystäville, perheelle ja muillekkin tutuille. Siihenkin toki kannattaa jo alkaa säästämään.

Loppukirjoituksena voisin selventää puuttuvan blogimerkinnän taustaa mitä aktiiviset lukijammekin on varmaan miettineet. Kirjoitin 27.05. kertomuksen Pitkäkosken reissusta, Jamin rullaluistin pelosta ja tukehtumisestani mehuun, mutta entinen palveluntarjoajamme EWH Solutions (EdullinenWebhotelli) päätti tuhota jotain tietokannoista eikä varmuuskopiotakaan heiltä saanut, joten tuo merkintä katosi lopullisesti eikä sitä enää mitenkään takaisin saa. Lisää heistä voi lukea täältä.

Kesän ensimmäiset kunnon pulahdukset on sitten tehty Silvolan rannalla missä molemmat koirat kävivät kunnolla kahlaamassa, mutta eivät vielä uimaan halunneet. Ei voitu vapaana pitää, koska yleinen paikka lähellä autotietä, joten Nemillä oli 15 metrin “liina” ja Jamilla 7 metrinen fleksi. Kivasti leikkivät kepeillä ja keskenään. :)

Päätimme jatkaa uimareissulta Pitkäkosken koira-aitaukselle missä meitä odotti kaksi samojedineitosta emäntänsä kanssa. Koirat tykkäsivät riehua keskenään, ja jopa Jami uskalsi lähteä kiertämään aitausta vieraan ihmisen ja kahden koiran kanssa vaikka normaalisti ei kovin kauas omista ihmisistään lähde. Hyvää terapiaa.

Aikamme oleskeltua paikalle saapui 5 uutta samojedia, mutta mukana oli myös uroksia minkä tuloksena Nemi jatkoi heidän kanssaan riehumista, mutta Jami pysytteli Emännän kanssa.

Kolmisen tuntia reissuun meni ja koirat olivat kivasti väsähtäneet kun kotiin pääsi. Lisäilen kuvia tähän ja galleriaan jahka olemme ne itse saaneet katsastettua. Paljon meni pieleen valaistuksen takia, mutta muutamia hyviäkin tuli napattua. Kuvaaja kaipaa vielä harjoitusta..