Kävimme Emännän kanssa tänään Lemmikki 2009 messuilla, jotka pidettiin jälleen kerran Vantaan Myyrmäkihallissa. Ilmaislippuja ei ollut, mutta Emännällä oli esite millä pääsi yksi henkilö seitsemällä eurolla sisään. Viime vuonna oli kaksi yhdellä esitteellä halvalla, mutta tapahtuman järjestäjät ovat kaiketi alkaneet ahneemmiksi.

Olimme jo alistuneet kohtaloomme, mutta etuovella meitä vastaan tuli herrasmies joka myi meille vitosella 10 euron arvoisen lippusen (minkä luultavasti oli saanut jostain ilmaiseksi) eli minä pääsin ilmaiseksi sillä sisään (Emäntä tosin senkin maksoi). Emäntä sitten maksoi sen seitsemän euroa itsestään. Halvahkolla siis pääsimme sisään.

Kojuja ja elukoita oli taas halli täynnä, joten aloimme innolla tutustua tämän vuoden tarjontaan. Kiersimme ensin hallin järjestelmällisesti läpi tutustuen miltein kaikkeen mahdolliseen minkä jälkeen sitten harhauduimme omille teillemme tutkien tarkemmin kojuja ja elukoita. Eniten esillä olivat koirat, puput, kissat ja linnut, mutta myös hiiriä ja frettejä löytyi.

Mukaan tapahtumasta lähti herkkuja, sapuskaa, lahja Emännälle (minä jopa maksoin ihan itse!), kurapuku Jamille sekä muutamia esitteitä. Aina yhtä paljon haluaisin ottaa ihania lintuja kotia, mutta ei meillä varmaan ole parhaat mahdolliset puitteet sille.

Kuvia tapahtumasta:
http://winku.fi/tapahtumat/lemmikki-2009/

Laajakorvenkuja 1, 01620 Vantaa
Martinlaakson teollisuusalue

Kahdesta puolesta koostuva kokonaisuus missä isojen koirien puoli on ainakin tuplasti kookkaampi. Pääasiassa hiekkakenttää, mutta nurmikkoakin löytyy. Kesällä isojen puoli on ärsyttävän pölyinen, joten paikkaa ei voi suosittella herkille ihmisille. Talvisin valaistus on heikkoa, mutta kuitenkin paremmin hoidettua kuin monessa muussa paikassa.

Keväällä ja kesällä ongelmana aitauksella oli se, että koirien omistajat eivät keränneet koiriensa jätöksiä eli jos hiukankin pidemmälle lähtee niin pitää tarkastella mihin astuu. Tilanne on parantunut nyt syksyä kohden eli vähemmän paskaa havaittavissa vaikka vieläkin sitä löytyy. On se kumma, että ei voi kerätä lemmikkinsä jätöksiä vaikka on lapio ja jäteastia ihan vieressä..

Jos sattuu asumaan lähellä niin suosittelen ehdottomasti tätä paikkaa. Me olemme siellä lähes päivittäin seikkailemassa. Tänään aamusella kuvasin puistoa, joten tässä teille vielä video kokonaisuudesta. Myös Nemi ja Jami halusivat mukaan videolle.

13.10. onnellinen elämämme sekä kaikkien kanssa kaveeraaminen sai käänteen, koska Jami alkoi uhittelemaan ja räyhäämään Codelille aitauksella. Päivän viimeiset ulkoilut ja hienot juoksut yhdessä, mutta sitten Jami käykin kiusaamaan ja irvistelemään Codelille. Oikein ilkeän näköisenä pyöri ympäri naksutellen hampaitaan ja haukkuen eikä lopettanut edes kun Codel meni tapansa mukaan maahan makaamaan alistuen. Koirat piti erottaa, ja Jami pääsi jäähylle. Myöhemmin Jami päästettiin uudelleen vapaaksi, mutta tulos oli jälleen sama.

Codel ja Jami ovat olleet ystävyksiä siitä asti kun he ekan kerran tapasivat aitauksella noin vuosi sitten. Mitään pahaa ei ole koskaan tapahtunut vaikka noin puolisen vuotta sitten Codel oli se joka otti hiukan rajummin leikit. Silloinkaan kyse ei kuitenkaan ollut tappelusta kuten tällä kerralla.

23.10. tapasimme Codelin seuraavan kerran eikä kestänyt kuin noin 5-10 min ennen kuin Jamin piti aloittaa taas räyhääminen. Tämäkin kovan juoksemisen jälkeen. Mahtaako Jami olla kateellinen nopealle alaskanhuskylle vai onko Jamilla paha murkkukausi menossa? Emäntä meinasi koiransa kanssa lähteä kotiin, mutta Jami hulluna vain koitti saada itsensä irti ja Codelin päälle kunnes pistin kaverin maihin. Sen jälkeen lähti kiltisti emännän mukaan, ja kotosalla sitten oli niin pahoittelevan oloinen.

Viimeiset kaksi päivää Jami on ollut Nemin pers*kröhön*pepussa kiinni koko ajan. Kävelylenkit ovat mahdottomia, koska Nemin kulkiessa edessä koittaa Jami koko ajan päästä Nemin selkään. Nemi ei tietenkään tästä tykkää, mutta ei osaa myöskään kovasti asiasta sanoa, joten tilanne jatkuu aina jos koirat pääsivät tarpeeksi lähelle toisiaan. Aitauksella Jami ei uskalla Nemiä häiritä, koska siellä hänellä ei ole mahdollisuutta mihinkään piiloutua jos Nemi päättää antaa takaisin, mutta hihnassa ja kotosalla Jami tietää olevansa aina ihmisten suojelussa. Onneksi kotosalla sentään on vielä ollut rauhallista..

Toivottavasti Jami tuosta kiltistyy kunhan pahin murkkuaika on ohitse, koska me tosiaan haluaisimme vielä nähdä Codelin kaverinamme. Codel on Nemin paras painikamu ja Jamin kanssa juoksentelee aina ympäri aitausta. Toivottavasti saavat nauttia vielä hienoista hetkistä yhdessä.

Normiduunipäivä menossa, ei mitään ihmeellistä. Olen iltavuorossa, joten emäntä sai hoitaa kotia ja koiria koko päivän. Vapaapäiväkin vielä.

Tylsä päivä kuitenkin keskeytyi kun Luxin asiakaskonsultti (ts. imurikauppias) tuli pimpottamaan ovikelloa. Emäntä mietti avatakko vai ei, koska ei odottanut ketään vieraita ja tyyppi vaikutti täysin tuntemattomalta, mutta lopulta hän kuitenkin päätti avata oven. Imurikauppias kysyi olisiko Emännällä aikaa pieneen esittelyyn, ja tokihan kauppias piti päästää sisään. Lopputuloksen jokainen voikin arvata kun Emäntä ei osaa sanoa EI muuta kuin minulle kun hellyyttä kaipaan. Kauppias vielä kysyi, että mitäs se Isäntä sanoisi, mutta Emäntä tiesi mielipiteeni eikä koskaan soittanut.

Emäntä odotti bussipysäkillä oikein säteilevänä ja isolla hymyllä varustettuna kun pääsin bussista ulos. Hän kertoi, että kotona odottaisi yllätys, mutta ei suostunut kertomaan mikä. Lopulta pääsimme kotiin, ja yllätys oli tosiaankin iloinen – eteinen oli siivottu kunnolla. Jatkoimme matkaa olohuoneeseen mikä oli myös siivottu. Hienoa hienoa, vihdoinkin Emäntä tajuaa, että siivoaminen on hyvä juttu.

Tämän jälkeen minulle paljastui syy Emännän intoon ja kaikkeen siivoamiseen. Luxin pölyimuri löytyi olohuoneesta. Ensin Emäntä ei suostunut paljastamaan hintaa, mutta tiesin sen olevan suuri summa. Lopulta sain kuulla koneen maksaneen lisäosineen noin 1600 euroa käteishintana (maksu kolmessa kuukaudessa), mutta Emäntä oli ottanut osamaksun puoleksitoista vuodeksi eli hinta pompsahtanut noin 1900 euroon. Palautusoikeus olisi 14 päivää, mutta Jami oli illan aikana kerennyt jo järsimään yhteen osaan jälkensä, joten minua epäilytti palauttamisen mahdollisuus.

Koko perjantain Emäntä oli imurinsa puolesta, mutta viikonlopun aikana häntä alkoi kaduttaa ostopäätös. Tuo 1900 euroa on kuitenkin iso summa jos tekee töitä vain osapäiväisesti. Iskä tuomitsi täysin ostoksen, ja sisko nauroi kuullessaan. Noh, päätimme soittaa maanantaina myyjälle.

Maanantaina sain myyjän kiinni, mutta hän oli vapaalla, joten imurin palauttaminen jäisi myöhemmäksi. Sovimme, että soittaa tiistaina joskus kahdentoista jälkeen, koska minulla on yövuoroa enkä halua aiemmin vastailla puhelimeen.

Tiistaina kaksi Luxin myyjää saapuivat ovellemme noin 12:10 vaikka sopimus oli vain soitosta. Kävimme kuitenkin läpi kauppaa, mutta nämä myyjät halusivat kilpaa minulle tuota laitetta myydä vaikka monesti sanoin, että haluamme sen palauttaa. Lopulta sitten tekivät tarjouksen noin tonnin kaupasta, mutta vievät sitten “älyosat” pois. Sanoin kysyväni Emännän mielipidettä kun hän saapuu kahden jälkeen kotia, ja pyysin myös kauppiaita tulemaan silloin uudelleen.

Emännän kanssa mietimme tilannetta ja tarjousta, mutta päädyimme uudestaan siihen, että haluamme imurin palauttaa. Kauppiaita ei näkynyt missään emmekä voineet lähteä koirien kanssa ulkoilemaan eikä Emäntä voinut edes suihkuun mennä, koska oletimme kauppiaiden tulevan takaisin kuten sovittua. Lopulta kuitenkin kävimme koirien kanssa lähialueella ulkoilemassa, koska kauppiaita ei ollut näkynyt puoli neljään mennessä vaikka olimme sopineet tapaavamme uudestaan noin 14:00-14:30. Kaverit tulivat lopulta noin kymmentä yli neljä. Olivat käyneet omien sanojensa mukaan myymässä pari laitetta.

Alkoivat heti painostaa meitä jälleen, ja olimme kuin tulisilla hiilillä. Näyttivät uudestaan ja uudestaan hienot temppunsa mistä tavallisesta matosta lähtee iso tukku paskaa vaikka se on vähän aikaa sitten imuroitu. Mahtava masiinahan se Luxin imuri on, mutta hinta on edelleen aika korkea. Lopulta sanoin suoraan, että haluamme imurin palauttaa emmekä ostaa, joten voisimmeko vihdoin keskustella siitä. Toinen kauppias alkoi siihen sitten valittaa, että kone on muka liian käytetty (perjantaina Emäntä vain sillä siivosi) ja koska Jami oli pureskellut yhtä osaa olisi laite mahdotonta ottaa vastaan. Lupasimme osan korvata, ja soittaa jopa varaosamyyntiin, mutta ei vain sovi millään. Lopulta Emäntä antoi periksi heille minkä jälkeen sopimus koneesta tehtiin uudestaan. Tonnilla saimme kaikki perusvehkeet imurin lisäksi, ja ne riittävät meille hyvin. Käsirahasta Emäntä sai 50 euroa takaisin sekä pölypusseja vielä kaupan päälle.

Emäntä ajatteli tuon maksaa pois kokonaan kolmen kuukauden sisällä, koska sen jälkeen hinta pompsahtaa taas ylemmäs. Kauppaan kuului myös Lux-palvelu, joka lähettää pölypusseja joka vuosi (kolmen litran pusseja viisi kappaletta kerralla) ja joka toinen vuosi uuden suodattimen.

Loppujen lopuksi hyvä konehan tuo Luxin imuri on vaikka kallis tapaus onkin. Bonusta myös siitä, että Emäntä oli paljon iloisempi koko tuon viikonlopun kun on niin tosi siistiä kotosalla. Ehkäpä imuri saa Emännän enemmänkin siivoamaan, ja toivottavasti tuo säteilevä iloisuus kestää pidempäänkin. :)

Myyjät sanoivat, että ainakaan heidän aikanaan ei ole imurit hajonneet, mutta he tapasivat viime viikolla vanhan asiakkaan joka käytti vielä noin 25 vuotta vanhaa imuria. Jos meidänkin imurimme kestää oikeasti sen 10-20 vuotta niin kaiketi se on hintansa veroinen.

Mitä me tästä kaikesta opimme? Älä jätä Emäntää yksin kotiin.