Ensimmäiset kuvat on epäonnistuneen geokätköetsintäreissun jälkeen Nemin mentyä lepäämään lempipaikkaansa omalle rakkaalle tyynylleen. Alunperin tarkoitus oli kuvailla lumisia varusteitani harrastusblogia varten, mutta tuli otettua myös Nemistä muutamia kuvia. Tästä siis jäi kolme kuvaa julkaisuun.

Vuoden vaihteen jälkeen olemme viettäneet Nemin kanssa paljon aikaa sohvalla nauttien toistemme läheisyydestä, joten tänään päätin ottaa pari todistetta tästä ja samalla testata uuden puhelimeni kykyä toimia vähässä valossa. Salama ainakin oli sokaiseva, mutta hyviä kuvia ei oikein tullut vaan kuvat olivat aika huonolaatuisia. Ehkä käsi tärisi tai muuta vastaavaa ongelmaa, mutta sain sentään pari julkaisukelpoistakin vaikka eivät kovin hyvää tasoa edustakkaan. Puhelimena siis Nokia N900.

Klikkaamalla kuvaa näet isomman version.

Eilen oli suuri ja erikoinen päivä, koska päätin vihdoin vastata toiminnalla Emännän valitukseen yhteisistä jutuista. Olemmehan me kotosalla yhdessä, monesti lenkeillä koirien kanssa yhdessä, nukutaan yhdessä ja vielä joskus Emännän vanhempien luona yhdessä, joten mitä vielä voisi tehdä? No ajattelin tarjoilla hiukan keilaamista..

Alunperin ajattelin viedä Emännän Flamingossa sijaitsevaan keilahalliin nimeltä BowlCirkus, mutta Emäntä halusi välttämättä verestää vanhoja ihania muistojaan Myyrmäessä sijaitsevassa paikassa nimeltä Keila & Minigolf Myyrmäki Oy.

Olimme molemmat innoissamme ja täynnä tarmoa, ja minä varma voitostani kunnes kuulin, että Emäntä oli käynyt monesti keilaamassa nuoruudessaan. Ammattilainen vastaan vasta-alkaja oli siis kuviona, joten haaveet voitosta muuttuivat epäilykseksi häviöstä.

Keilatunti maksoi 23 euroa minkä lisäksi viisi euroa kahdesta kenkäparista. Kenkien kanssa sählättyämme siirryimme radalle numero viisi, johon oli pistetty valmiiksi nimemme ja käytettävissä oleva aikamme. Kohtelias keilakonejärjestelmä antoi ensimmäisen vuoron tietenkin naisille, joten Emäntä aloitti pelin.

Oma pelini ei lähtenyt käyntiin kovin kirkkaasti, koska rännikeiloja tuli ihan liikaa. Sain kuitenkin muutamia kunnonkin osumia, mutta en koskaan ensimmäisellä yrityksellä saanut kaikkia. Joskus kuitenkin ensimmäisen mentyä ränniin sain toisella yrityksellä kaikki alas, mutta sitähän ei enää lasketa X-pisteiksi vaan ainoastaan /-pisteiksi. Emäntä ammattilaisena tietenkin keräsi monia X-osumia ja minä keräsin eniten rännikeiloja eli ei mitään osumia.

63 minuutin keilaamisen jälkeen tilanne näytti selvää voittoa Emännälle. Olimme kerenneet pelata neljä ja puoli kierrosta mistä minä olin voittanut vain kaksi kierrosta (viimeinen kierros jäi puoleen väliin, mutta laskin sen omaksi voitokseni, koska olin kuitenkin johdossa). Onneksi Emäntä tarjosi kuitenkin hyvän kanasalaatin Hesburgerissa keilailun jälkeen.

Samalla reissulla kävimme Tarjoustalossa ostamassa Nemille metallisen ketjupannan sekä kivan pallon Citymarketista. Epäilin kovasti noin kolmen euron pallon kestävyyttä, koska Nemi oli tuhonnut jo monet pehmopallot, mutta Emäntä ajatteli, että tuo on tapaus erikseen, koska se on hiukan isompi ja kovempi pinta.

Iltasella meidän piti palauttaa matkalaukku Emännän siskolle sekä hänen miehelleen, Sampsalle. Sopimus oli kello kahdeksan meidän asuntomme ulkopuolella, joten lähdimme koirien ja matkalaukun kanssa ulos noin viisi minuuttia aikaisemmin, koska ajattelimme viedä koirat juoksemaan aitaukselle samalla reissulla.

Jäimme odottelemaan läheisen hiekkakentän viereen, mutta ketään ei kuulunut eikä näkynyt, joten päätin lähteä Nemin kanssa aitaukselle noin kymmentä yli kahdeksan jättäen Emännän Jamin kanssa päivystämään.

Aitauksella oli koira- ja ihmistuttuja paljon, joten Nemi innoissaan lähti leikkimään heidän kanssaan. Noin 10-15 minuutin päästä Emäntä tuli laukkua raahaten ja Jamin vetämistä hilliten aitaukselle meidän seuraamme. Eräs tuttumme kyseli, että oliko Emäntä tullut suoraan matkalta kun moista laukkua raahaa. :D

20:44 saapuivat vihdoin Emännän sisko miehineen paikalle. Olin heittänyt Nemille ostamamme pallon hiukan aikaisemmin, ja koska Nemi on täysin pallon lumoissa niin hän ei sitä helposti anna kenellekkään vaan juoksentelee se suussa aina karkuun kun joku lähestyy. Sampsa innostui kovasti pallon nähdessään ja otti elämäntehtäväkseen saada pallo Nemiltä haltuunsa. Koheltaminen oli hauskaa ainakin meistä katsojista eikä hänellä näyttänyt olevan mitään kontrollia Nemiin.

Monien yrityksien, jahtausten ja komentojen jälkeen hän sai vihdoin Nemin pysymään paikoillaan kunnes pallon nappaaminen onnistui. Nemi tuijotti palloa liikkuen Sampsan tahdissa ja hakien pallon aina turvaan kun se lensi jonnekkin. Takaisin hän ei koskaan palloa tuonut, mutta Sampsa haki aina pallon uudestaan haltuunsa. Yhdessä vaiheessa Nemi joutui tekemään kiipeilyesteen monesti sekä paljon muutakin Sampsan nauttiessaan vallastaan. Katsojatkin tässä vaiheessa jo pyysivät Sampsaa antamaan pallon Nemille. :D

Sampsa opetti samalla myös hiukan kärsivällisyyttä ja komentoa Paikka. Molemmat tapaukset sekoilivat ja riehuivat pallon kanssa oikein kunnolla. Ja voisin sanoa, että aika hyvää menoa kaverilta joka on todella allerginen juurikin tälläisille otuksille.

Kivat leikit kuitenkin loppui kesken kun Emännän sisko alkoi kinuta kotiin lähtemistä. Sampsa ei olisi mitenkään halunnut lopettaa leikkimistään, mutta hänen sydämensä valittu uhkasi kaulimella ja kotitöillä, joten pakkohan pyyntöön oli suostua.

Nemi jäi vartioimaan palloaan keskelle aitausta ihmisten alkaessa kerääntymään portille. Jami saatiin mukaan myös yllättävän helposti, mutta Nemi ei tullut pyynnöistä huolimatta, koska hänelle rakas pallo oli kaikki kaikessa ja sen turvallisuutta piti vahtia. Päätimme sitten kokeilla miten hän reagoi jos kaikki lähtevät ja menevät kauas portilta, mutta Nemi ei liikahtanutkaan rakkaansa vierestä. Sampsa kävi lopulta hakemassa pallon minkä jälkeen Nemikin tietty lähti rakkaansa perään. Pallo pussitettiin ja Nemi pistettiin hihnaan minkä jälkeen perheemme lähti kotimatkalle.

Hieno päivä ihmisille ja koirille. Nauroimme lähes koko sen ajan minkä Sampa neitoineen oli seuranamme. :}

Uuden hienon pallon loppu tuli seuraavana iltana aitauksella. Leikimme paljon ensin pallolla Nemin kanssa, mutta koska hän ei tuo palloa takaisin niin aina joskus jätän hänet vartioimaan sitä. Tällä kertaa kuului vaan voimakas sihahdus minkä jälkeen huomasimme, että pallossa oli hampaan jättämä reikä. Nemi rakasti uutta palloa yhtä paljon kuin ennenkin.

Halusin järjestää yllätyksen emännälleni joten päätin tiskailla, siivoilla ja pestä pyykkiä hänen ollessaan duunissa. Ajattelin vielä lopuksi käydä kaupassa, että kerkeäisin tehdä jotain ruokaa hänelle kun nälkäisenä saapuu duunista.

Ajatus oli suloinen, mutta tämä päivä oli myös taloyhtiömme lukkojen vaihtoon varattu eli meidänkin lukkomme vaihdettiin tänään. Työntekijä vielä muistutti ottamaan uuden avaimen mukaan, ja tokihan kauppaan lähtiessäni avaimen pussista otinkin. Emännällä oli vielä vanha avaimemme, joten minun tulisi olla kotosalla hänen saapuessaan töistä.

Kauppareissu sujui hienosti, ja aikaa ruoan laittamiseenkin vielä oli hyvin, joten yllätys olisi täydellinen. Kotiovella ihmettelin kovasti kun ei uusi avain sovikkaan asuntomme oveen, ja huomasin ottaneeni pussista ainoan avaimen joka ei sovi meidän oveen eli ns. “emännän avaimen” mikä sopii vain talomme yhteisiin tiloihin.

Kaikki asuntomme avaimet olivat siis sisällä pussissa työpöydälleni, koirat sisällä ja minä kauppakassien kanssa ovemme ulkopuolella.. Noo, jos vaikka soittaisi talonmiehelle, ja käytävän seinästä poimin numeron minne soittelin kysellen talonmiestä, mutta numerosta vastannut vain yhdisti puhelun seuraavaan paikkaan mistä taas yhdistettiin seuraavaan paikkaan. Esitettyäni asian monteen kertaan monelle eri ihmiselle niin sain vihdoin talonmiehen langan päähän, ja hän lupasi tulla avaamaan oven niin pian kuin mahdollista.

Tässä välissä olikin hyvä soitella emännälle joka oli jo tulossa kotia kohti, että kävisi automaatilta hakemassa hiukan rahaa jos vaikka talonmies pyytää avausmaksua. Emäntä saapui paikalle ennen talonmiestä, ja siinä sitten yhdessä ihmeteltiin kauppakassien vieressä tapahtunutta. Emäntä osasi arvostaa tapahtunutta rankan duunipäivän jälkeen kun on kova nälkä ja pitäisi suihkuun päästä.

Noin kymmenisen minuuttia odottelua emännän kanssa ennen kuin talonmies pääsi paikalle vain todetakseen, että uutta avainta ei vielä ollut laitettu päivystysnippuun eli talonmies joutui palaamaan toimistolle hakemaan toisen avainnipun minne oli uusikin yleisavain jo laitettu. Lisää odottelua siis luvassa.

Lopulta pääsimme kotiin eikä tarvinnut edes avausmaksua maksaa, mutta lahjoitimme päivän Iltasanomat hänelle hyvästä työstä.
Vanhuus tuo hajamielisyyttä asioiden unohtamisen lisäksi. Näin meidän perheessä taas sekoiltiin, mutta ainakin oli yllätystä kerrakseen. :>

Alunperin Nemin luovutus oli sovittu 20.02. kello 19-20 välille, mutta entinen omistaja halusi lähteä perjantaina risteilylle, joten tästä syystä hakua aikaistettiin. Operaatio Haku lähti käyntiin noin 18:10 eli heti kun Isäntä pääsi kotia duunista.

Matkalle lähdettiin ilman ohjeita joka tietenkin tarkoitti pientä eksymistä matkan varrella, mutta mahtavan suuntavaistonsa ansiosta Emäntä löysi lopulta perille. Kukaan ei tullut avaamaan alaovea soitosta huolimatta, mutta onneksi koiran ulkoiluttaja päästi kaksikon sisään.

Asunnossa Nemi oli jo hihnassa ja hänen tavaransa valmiina eikä entisellä omistajalla ollut mitään neuvoja tai lisättävää, joten pidemmittä puheitta Isäntä vei koiran Emännän ottaessa kassin kantoon. Nemi pääsi takakonttiin missä hän rohkeasti tutki maailmaa lasin läpi.

Nemin mukana tuli panta, hihna, muovikuppi, kaksi lelua ja ruokaa. Päänappulana Nemi on syönyt Rainbow Junioria, mutta tulevaisuudessa ruoka tulee muuttumaan.

Takaluukkua avatessa Nemi karkasi pienestä rakosesta ennen kuin Isäntä kerkesi mitään tekemään, mutta nopeiden refleksiensä ansiosta nappasi koiran kuitenkin ulkosalla kiinni ja pisti hihnaan. Isäntä lähti Nemin kanssa pienelle lähialuetarkastukselle Emännän viedessä tavarat kotiin.

Koira on ketterä ja todella vahva vaikka ulkoinen olemus ei välttämättä annakkaan tälläistä kuvaa. Hiukan ehkä liian laiha, mutta se on helposti korjattu Isännän maukkailla pöperöillä. Rappuset menivät todella hienosti alhaalta ylös ja koira osaa tulkita elekieltä Isännän näyttäessä kädellä suuntaa.

Uuteen kotiin päästyään Nemi alkoi iloissaan tutkimaan asuntoa, hyppimään ja juoksemaan ympäriinsä Jamin katsoessa hiukan arasti hullua toimintaa, mutta kuitenkin selvästi kiinnostuneena. Nemin rauhoituttua Jami uskaltautui lähemmäs tutustumaan uuteen kaveriinsa.

Heti alusta kävi selväksi, että noin kaksi vuotias Nemi tulisi olemaan arvoasteikossa noin 5.5 kuukautta vanhaa Jamia korkeammalla. Näinhän sen toki pitääkin olla, mutta se ei tarkoita sitä, että toista rakastettaisiin enemmän kuin toista.

Nemin turkkia silittäessä Isäntä huomasi jotain valkoista, ja tarkempi tutkimus osoitti koiran ihon hilseilevän paljon. Emäntä otti ohjat käsiinsä käskien heti menemään apteekkiin hakemaan koiralle shamppoota, joten koirat pistettiin eri huoneisiin isäntäväen lähtiessä ostoksille.

Kauppareissulla Isäntä osti koirille herkkupatukoita, jotka hän tarjosi koirille tullessaan kotiin. Nälkäinen Nemi järsi vauhdilla omaansa kun Jami hitaasti ja rauhallisesti maisteli omaa. Jamia ei järsiminen kauaa kiinnostanut, joten lähenteli Nemiä joka murisi puolustaessaan syötäväänsä. Nemi antaa ihmisen ottaa herkkupötkön ilman murinoita tai vastustamista, mutta selvästi suojelee sitä nuoremmalta koiralta.

Illan päätteeksi reissu koira-aitaukselle missä Nemi ja Jami saivat telmiä hetkosen minkä jälkeen eri reittejä kotiin, koska hihnassa Jami vetää kovasti kohti Nemiä.

Koirat söivät iltapalansa ja menivät nukkumaan eri huoneisiin, Jami eteiseen kuten ennenkin ja Nemi keittiöön. Pieni surullinen huokaisu kuului keittiöstä, mutta yö meni kiltisti. Hyvän iltaruoan jälkeen ei enää herkkupatukat tai luut Nemiä kiinnostaneet.

Aamulla noin viiden aikaan Isäntä lähti Nemin kanssa aamulenkille ensin koira-aitaukselle ja sitten pieni tutkimuskierros lähiseudulla ennen kotiin menoa. Muutaman kerran Nemi haukahti kun näki pienten puolelle tulevat koirat, koska olisi varmaan halunnut heidän kanssaan leikkiä.

Aamupalan koira hotki mielellään lenkin jälkeen ja Isäntä päästi Nemin liikkumaan eteisen ja keittiön väliä lukiten Jamin olohuoneeseen. Aamupusu Emännälle ja eikun töihin..

Aamusella Emäntä vei Jamin lenkille minkä aikana he päätyivät läheiselle koira-aitaukselle tutustumaan nuoreen saksanpaimenkoiraan nimeltä Iida (9 kk). Sakemanni oli hiukan liian energinen ja iso tapaus Jamin mielestä, mutta hurjiin juoksuihin ja painimiseen tapaaminen kuitenkin meni, ja koirat saivat telmiä noin tunnin verran.

Tänään oli Jamin toinen kerta pentukurssilla, jonka koulutuksesta vastaa Helsingin Seudun Kennelpiiri ry. Aiheina oli kontaktin ottaminen, seiso- ja seuraa-käskyn opettelua sekä luokse tulemisen kokeilua.

Jamin koulutus ei ollut helppoa, koska hän oli enemmän kiinnostunut ympäristöstään kuin Emännän herkuista, mutta muutamia harjoituksiakin kerkesi sujuvasti suorittamaan. Erittäin hienosti Jami suoriutui viime kerralta kotiläksyksi saadusta maahan menosta sekä luokse tulemiseen ei tarvittu tällä kertaa enää spurttailua ympäri hallia vaan tuli hienosti Emännän luokse.

Isäntä ja Emäntä suosittelevat pentukurssia kaikille pennun omistajille, koska perustottelevaisuus ja kontaktointi on tärkeää! Helsingin Seudun Kennelpiirin koulutuksesta Emäntä maksoi vain 15 euroa neljältä kerralta.
Tarkempaa tietoa HSKP:n toiminnasta löytyy täältä.

Koulureissun jälkeen sankarimme päätyivät Vantaan syvimpään metsikköön missä Emännän vanhemmat asuvat, koska käytössä oleva auto piti palauttaa. Äipän leikkiessä Jamin kanssa käyttivät Isäntä ja Emäntä tilaisuutta hyväkseen puhdistaen jääkaapin sisällön sisuksiinsa.

Kylläisenä taiteellinen silmä on herkimmillään, joten Isäntä päätti ottaa muutamia kuvia marsuista, kaneista ja Jamista, mutta onnistuneet kuvat jäivätkin sitten vähemmälle.

Rankan reissun jälkeen sankarimme saapuivat Äipän kyydityksellä takaisin huvilalleen minkä jälkeen Emäntä lähti hakemaan joka viikkoisen Lotto-rivinsä. Jami oli väsähtäneen oloinen, joten kellahti tyynynsä päälle nukkumaan, mutta vaihtoi pian paikkaa olohuoneen lattialle.

Päivä päättyi Muffinsseja mussuttaen ja blogia kirjoittaen Emännän pelatessan addiktoituneena Isännän tietokoneella peliä The Sims 2.

Emäntä on rakentanut pelissä mahtavan kartanon, jonka omistaa teinityttö Lara Croft. Neidolla on tietenkin uskollinen palvelija, joka huolehtii Larasta hänen vanhempiensa kuoltua. Palvelija kuitenkin meni rakastumaan eläkkeellä olevaan naiseen, jonka pyysi myös luokseen asumaan. Emännän sarjakuvista tuttu Horuksen seuraaja, Cedric, pääsi myös Simsin maailmaan, ja Lara ihastui häneen heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien mikä johti myöhemmin seurusteluun. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan Emännän Sims-pelien tulevaa antia.

Kuvia löytyy: http://koiruus.net/galleria/marsut/